Tällainen kuva oli Arvinkadun eräässä sähkökaapin kannassa. Samaiselta taiteilijalta on toinenkin kuva tuolla ylempänä Kakolan kupeessa.
Sumuiset aamut ovat tulleet. Haikeaa.
Mietin miten pitkiksi leipäjonot voivat kasvaa. levottomuus leviää ja maaperä on otollinen ääritoiminnalle. Laajasti ajatellen: kusessa koko maapallomme vähän joka tavalla.
Pyöräilin lenkin keskustan ympäri ja sitten pesin ikkunoita etikkavedellä ja kuivasin sanomalehdillä.
Menin palattuani maalta jokipolulle ja ensimmäiseksi karjui puskapeikko jokea tuijotellen huoria ja niiden lyömistä. Sitten vikelsi rotta pitkin lankkupolkua. Pitsan jämät ja muu roskaruoka maistuu rotille ja kohta on taas rottavainaja-auto paikalla.
En halua mennä enää tänä kesänä jokipolulle.
No comments:
Post a Comment