Karhu kaurapellossa

Karhu saapui kuin nakutettu samaan aikaan kuin muinakin vuosina kotipaikkani kaurapeltoon. Se syö myös viinimarjoaja pensaista hyvällä halulla. Karhun ruokahalu on hyvin massiivinen. "Kielsin" äitiäni 90v menemästä kaurapeltoa tutkimaan. Voi olla että hän käy kuitenkin vakoilemassa. En älynnyt antaa hänelle kameraa, hän olisi voinut kuvata rappusilta kun karhu ruokailee viinimarjapensaissa.

Olen väärään aikaan taas poissa sieltä sillä olen haaveillut karhukuvista tai videosta pitkään. Karhun metsästys on parhaillaan menossa. Toivon ettei tätä karhua ammuta.

Heinikon keskellä kukkii vaatimaton ruiskaunokki. Yöt ovat käyneet viileiksi. Aamulla on sumua ja jos olisi mökillä voisi nähdä miten sumu leijuu järven yläpuolella. Päivällä on vielä hyvinkin lämmintä.

Mietin miksi jonkun runoilijan pitäisi opettaa haikuja kun ei niitä osaa, eikä hallitse. Jos kysyntää on, joku asian hallitseva voisi hoitaa sen sektorin. Tässä kaupungissa kaikki asiat henkilöityvät. Motiivi voi olla niinkin yksinkertainen kuin raha ja toimeentulo.

Eilen sain muistutuksen tämän kaupungin nurkkakuntaisuudesta ja halusta määrätä ihan kaikesta mikä liittyy runouteen tai kirjallisuuteen. Miksi rokkirunoutta ei pitäisi esittää joutumatta huonoon valoon.

Kirkollisella puolella taas hyvientapojen hallitseminen ohittaa kristillisyyden ja totuuden puhujaa syljetään päin naamaa.