Visiitillä Kakolassa

Vankilakirkko on mahtava rakennus kun nousee Kakolankadun portaat ylös. Risti on peittynyt lehvien taakse. Alla oleva rakennus on alkuperäinen hallintorakennus jossa vankilan johtaja työskenteli. 1800-luvun lopulla vankilassa oli kapinointia ja siksi rakennettiin toinen hallintorakennus jossa työskenteli varajohtaja. Näin varmistettiin johtajan olevuus ja säilyvyys. Tässä alkuperäisessä hallintorakennuksessa on kahvila.

Tuulinen sää jatkuu Turussa, onneksi ei satanut. Päätin käydä Kakolassa äskettäin avatussa kahvilassa ja vanhaan kulkuneuvovarastoon pystytetyssä näyttelyssä. näyttelyyn saa pääsylippuja (4euroa kpl) kahviosta. Karun mielenkiintoista historiaa. Muistin että edesmennyt Hannu Laaksonen Kulttuurihistorian lehtori, oli omin lapsen silmin nähnyt vankilan elämää, sillä isänsä oli ollut töissä Kakolassa. Vangit menivät kesäisin uimaan omaan uimalammikkoonsa ja sitä kutsuttiin yleisesti Kakolan Rivieraksi. Aikaisemmin siinä paikassa oli ollut kivilouhos ja vangit tekivät hautakiviä. Kaupunkilaiset näkivät näitä hautakiviä Linnankadulla kävellessään ja luulivat että vankeja kuolee paljon kivien perusteella. Hautakivet myytiin siviilikäyttöön.

Yllä keltainen, uudenpi hallintorakennus. Pihalla kahvilan tuoleja ja ihmisiä istumassa.

Kakolan kalliolta näkyy kauas. Siellä on mukava käydä ihan vain katselemassa maisemia ja piknikilla lasten kanssa. Liikunta on monipuolista nousuineen ja laskuineen.

Tuuli puhalsi äkkiä puun heilumaan. Sireenit kukkivat ja oli oikein letkeä olo.

Tässä lopuksi historiallinen piha. Kakola myytiin jokin aioka sitten ja toivon että siitä tulee kaidas kaikille kaupunkilaisille. Ajatus siitä että asuisin Kakolassa on vieras, koska uskon vankilan selleihin jääneen epätoivon ja ahdistuksen energiaa. Toivon että olen väärässä.