Asfalttikasveja

Asfaltti lämpeni. Heinät heilui tuulessa. Tuulta on riittänyt ja näyttäisi riittävän jatkossakin. Olen kerran nähnyt myrskyn joka painoi puut maantasaan. Se oli hurjan näköistä.
Kasvit nousevat mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, niillä on hämmästyttävää voimaa.

En tiedä mikä kasvi tämä on, mutta se teki minuun vaikutuksen. Varjo on mahtava tällä asfalttikukalla. Kuka muistaa, Asfalttikukan (1929), hienon iskelmän kieltolain ajalta. Siinä on hohtoa. Laulu kaupungin, yllä katujen, kesäiltaan niin huumaten soi

Jäljelle jäi repaleinen sydän, vai keuhkotko nuo ovat.