Luovaa ja tosi luovaa

Työmarkkinasopimus syntyi yöllä ja se pitää käydä Helsingissä hyväksymässä. Matkaa täytyy siirtää vuorokaudella. Olen tottunut näihin yllätyksii jo merimiesajoilta. Laivat eivät kulkeneet yksittäisten perheiden suunnitelmien mukaan. Itse sopimuksesta en sano mitään koska en ole tutustunut siihen. Meidän perheessä perheenpää on ammattiyhdistyspoliitikko.

Koskahan Suomen kurjistuminen saavuttaa pohjan? Kirjastoja muutetaan itsepalvelukirjastoiksi tai suljetaan kokonaan. Varhaiskasvatuksesta en uskalla edes ajatella mitä tapahtuu ja koulutus on todella eriarvoistumassa. En pidä tästä yhtään.
Mitä terveydenhoitoon tulee niin on varmasti aika siirtyä itseohjaavaan hoitoon. Tämä onnistuu vähän sairailla ja muuten terveillä ihmisillä.

Seurakuntarintamalla fundamentalismi nostaa päätää ja se on suhteessa yleiseen yhteiskunnalliseen oikeistolaistumiseen. Näitä nyt ei kestä enää ja viisaimmat menevät varjoon istumaan.


Luovuus ei ole aina hyväntekeväisyyttä sanoi Kasi Virkkunen aikoinaan Steiner seminaarissa ja viittasi Fordin autotehtaan irtisanomisiin 1900-luvun alkupuolella.
Tuon lausuman mukaan hallitus lienee tosi luova.

Yllä oleva kuva ei liity alla olevaan tekstiin. On ainoastaan osoitus elämän moninaisuudesta.

Luovuutta on monenlaista eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä taiteen kanssa. Eräässä luovan toiminnan keskuksessa aikoinaan yksi ohjaaja oli tosi luova: hän ei koko aikan juurikaan tehnyt töitä. Tuntityöläiset tekivät työt, hän otti kunnian. Sellaisia ne ovat demaridaamit. Kerran oli näyttely tulossa ja aineistona piti olla henkilön ottamiaan ja kehittämiään kuvia, kuvia ei kuitenkaan ollut kehitetty päivää ennen näyttelyn avaamista. Aivan toinen ihminen vei filmit pikakehitykseen ja joutui laittamaan nimensä alle laskuun joka oli huikea. Arvatkaa vain kuka sai huutia ja kuka veti pisteet itselleen.

Tästäkin keskuksesta olisi voinut tulla instituutio jo paljon aikaisemmin. Kaikki kunnia toiminnanjohtajalle, joka oli visionääri, mutta hän oli surkea henkilöstöasioissa.