Kun täyttää 90 vuotta voi tanssia jenkkaa aamutuimaan

Oli äitini 90 vuotis juhla. Aamulla hän olisi kotona halunnut tanssia jenkkaa mutta viejä puuttui. Iloa ja virtaa riitti muille jakaa. Tuossa kuvassa olemme Parppeinvaaralla perinnemaisemassa, vanhan veräjän luona. Vaaralla tuuli lujaa ja maisema oli tutun perinteinen.

Tässä on jo maljat juotu ja kuunneltu ja katseltu kuva ja musiikkikooste äidin elämästä. Ainoa puhe pidettiin aluksi ja se oli hyvin lyhyt ja henkilökohtainen.

Oli yhteislaulua ja lopuksi Karjalaisten laulu. Isäni sisko Anja ja äitini ovat suvun vanhimmat jos muistan oikein. Äitini muistaa ihan kaiken ja hoitaa kaikki asiansa itse, maksaa laskunsa ja päättää asioistaan itsenäisesti. Hän on hyvin liikunnallinen ja vilkas.

Tässä omaisia ja ystäviä kuvaan asettumassa. Onhan meitä Hämäläisiä, Penttisiä, Sormusia ja muita henkilöitä. Äitini sai yhden ruusun jokaiselta onnittelijalta. Myöhemmi veimme ruusuja Kivilahden hautausmaalle jokaiselle esiäidille ja isälle ja kuolleille perheenjäsenille.