Tutussa maisemassa

Pienen pieni pupu ruokali niityn alareunassa, puupinojen luona. Nämä metsät olivat ennen viljelysmaita, esi-isien raivaamia pelloiksi. Nyt ne kasvavat koivua. Koivikkoa on harvennettu ja Koitere näkyy jo jonkin verran latvojen raoista. Eläimet tulevat nykyään lähemmäksi ihmistä. Jänikset järsivät omenapuita ja hirvet tekevät selvää Terijoensalavista. Pupujen parittelua voi seurata ikkunasta aitiopaikalta.

Kielot tuoksuvat jo ennen avautumistaan. Tuoksu ei ole mieluinen jos on vähänkin hajuherkistynyt. Mainitaanko kielo kansanrunoissa tai Kalevalassa, voisi hyvinkin olla pyhien kasvien mytologiassa mukana. Ilomantsin ortodoksisessa kirkossa en ole käynyt kymmeneen vuoteen. En kyllä ole paljon enää käynyt missään kirkossa sillä ne ovat täynnä pahansuopaisia ja vallanhaluisia ja pikkusieluisia henkilöitä. ( Luterilaiset eivät ole yhtään parempia. Martinseurakunta tekeeystävyysvierailuja Ilomantsiin joka kesä) Miksi uskovaiset eivät tyydy olemaan vain tavallisia syntisiä. Jokainen tuntuu hakevan meriittiä tai asemaa. Olen kuullut takamailla outoja asioita itsestäni. Ortodoksien olisi syytä miettiä mitä suustaan suoltaa. Onko Valamo kohtaamispaikka pahoille puheille. No, sitten voi mennä synnintunnustukselle ja jatkaa taas.

Tässä koivikkoa, järvi pilkistelee taustalla. Järvellä on ollut, ja on vieläkin suuri merkitys meille jotka olemme siitä eläneet.

Suolampi kuin musta silmä maisemassa. Tuo lampi on Eetulan lampi. Viereinen Riihilampi on muistoja täynnä. Riihikalliolla kävimme usein retkellä lapsena.