Sateisia ajatuksia I

Olisi ollut porukkamatka Uhtualle ja Paanajärvelle. Se ei nyt toteutunut päällekkäisyyksien vuoksi. Ajattelin että olisihan ollut mielenkiintoista nähdä runokylät. Olivatko runonlaulajat kateellisia toisilleen. Ehkä he lauloivat toisiaan suohon tai ketoon. Uskon että joku lahjakas runonlaulaja jäi ilman nimensä kuuluttamista ja unohdettiin ja vähemmästäkin runoilija katkeroituu ja tarttuu kirveeseen tai pulloon ja menee hirteen. Hirttäytyminen on miehista, veteen hukuttautuminen naisellista.

Monet Kantelettaren runojen raiskatuista naisista juoksee veteen kuolemaan. Vesikuolema on kuulemma nopea ja lempeä. Tämän päivän raiskatuille tulee näköjään kylmää kyytiä oikeuslaitoksissa. Luulin kuulleeni väärin ehdollisten tuomioide perusteluja uutisoitaessa. Mitäs jos nämä raiskaajat uusivat tekonsa jossakin muualla. Jotakin on pahasti vinossa oikeuslaitoksessamme.

Jotakin on pahasti vialla myös Venäjän maassa. Uhtua on Venäjää, on aina ollut. Sitä ei tarvitse valloittaa takaisin kuten Ukrainaa tai Armeniaa, tai muuta entistä suurvallan osaa. Maapallollamme on muita vakavampia ongelmia kuin Venäjän nykyinen alueellinen pienuus. Pakolaisuus, pakolaisilla rahastus eli ihmiskauppa, ja se kirottu sota Syyriassa. Olisi hyvä tietää ketkä kaikki myyvät aseita Syyrian sodan molemmille puolille. Kukaan ei ole ulkopuolinen tässäkään sodassa, ja jos kuvittelee olevansa, niin erehtyy pahasti.

Pihlajissa ei ole kukkia tänä kesänä. Mitä se vanha kansa sanoikaan tästä. Pihlaja ei kanna kahta taakkaa, ja sotaa se tietää, ja kuolevia nuorukaisia.