Mathilda Wrede oli sivistynyt ja kristillinen ihminen. Taustastaan päätellen oli varmasti ennen kuulumatonta että hän alkoi vankien ystäväksi. Säätyläisajan sosiaaliset lait eivät oikein sopineet Mathildan luonteelle ja hänellä oli myös Jumalan valtakirja pelastaa uppoamassa olevia sieluja joita rikollisiksi kutsutaan. Mathilde oli tietyllä tavalla kaunis, mutta hän oli myös älykäs ja hänessä oli karismaa. Hän ei pelännyt murhamiehiä, ei varkaita eikä muitakaan Jumalankuvaksi luotuja.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Olen huomannut nykykristittyjen mieluusti sorvaavan sopivan näköistä ja kokoista ihmistä Jumalan luomaksi. Kuva on käynyt kovin kapeaksi ja ohueksi etten sanoisi verettömän anoreksiseksi. Jumalan sanakin on nykyään lyömäase ja pointtien etsintää mitä oudoimmille totuuksille.
Madilda Wredw kohtasi Matti Haapojan Kakolan sellissä. He vaikuttuivat toisistaan lähtemättömästi. Haapoja oli ollut karkoitusvankina Siperiassa ja siellä olivat vangit puhuneet naisesta joka kävi vankien luona puhumassa Jumalasta ja muista hengellisistä asioista. Haapojan tiedettiin sanoneen silloin että häntä ei Jumala kiinnosta ja tähän naiseenkin hän lienee suhtautunut karusti. Sitten he tapasivat, en tiedä järkkyivätkö Kakolan kalliot energioiden yhteen törmäyksessä, mutta jotakin tapahtui.
Tiedetään että vankilan korkea virkamies oli katsellut Mathildaa sillä silmällä mutta nyt Mathilda ei nähnyt häntä enää; niin miehestä tuntui. Säätyläisajan kulissit tutisivat seurapiireissä varmasti. En usko että rakkaus muuttui lihalliseksi missään vaiheessa tai olen vain ihanteellinen. Mathilda Wrede ihan oikeasti yritti pelastaa Haapojan sielun ja otti raskaasti tämän itsemurhan.
Olen sitä mieltä että ihminen ei valitse itse rakkautensa kohdetta. Monet nykyajan ihmiset kuvittelevat näin olevan kunnes kohtaavan todellisen ja hallitsemattoman.
No comments:
Post a Comment