Kaikki alkoi siitä kun näin televisossa elokuvan jossa valmistettiin unkarilaista gulassia. Lähdin metsästämään tarvikkeita kaupungilta. Jostain syystä lähdin kävelemään pitkin Yliopistonkatua ja löysin itseni Strandellien talon pihamaalta. Siellä möhkövantti - graffiti vartioi pihaa. Taustalla on vanhan makkaratehtaan vahva seinä. Talojen säilyttämisen puolesta on helsinkiläinen, puolueeton sovitteluryhmä tehnyt ehdotuksensa. Mitä sanovat kaupungin kaavoitusarkkitehti ja virkamiehet?



Alempana katua on Sinisen talon tyhjä tontti. Mikähän hoppu sen purkamisella oli?

Torilla ostin paprikoita, chiliä ja tomaatteja. Loput tarvikkeet löytyivät ruokakaupasta. Kerran takavuosina, silloin kun seurakunnassa oli vielä ortodoksinen vapaan tahdon aika, keitin gulassikeittoa kirkkokahville. Vanha edesmennyt kanttori Torhamo kertoi ihastuneensa keittoon. Joku toinen taas oli saanut mahansa sekaisin. Koskaan ei ole kaikille hyväksi mikään.

Torilla osoittavat mieltään edelleen rahavallan vastustajat.



Heillä on aina runsaasti kansalaisia ympärillään keskustelemassa maailmanlaajuisesta talouspolitiikasta ja sen vaikutuksista meille kaikille.

Ortodoksikirkon kupolin reunalla linnut pitävät kokoustaan. Lienee vaalit tulossa kun naakkoja on noin runsaasti. Mistähän mahtavat puhua naakat?


Yksi kummallisimmista, ja samalla inhimillisimmistä kirkkoon liittymisen syistä on se, kun nainen kertoi liittyneensä ortodoksikirkkoon koska kaunis pastori oli kuin pyhimys eräässä ikonissa. Joku muukin ilmeisesti huomasi yhtäläisyyden ja siitä ei hyvä seurannut. Krysostomos hän kyllä olemukseltaan on.

Nyt porisee gulassipata hellalla. Tuoksu on mahtava. Ainahan on hyvä syödä.