Tässä arkkipiispan takapihaa gryndereille pohdittavaksi. Mitähän huomisessa kokouksessa mahdetaan päättää kirjastoa vastapäätä olevasta tontista. Minulle jäi epäselväksi Turun Sanomien entisen toimitustalon kohtalo. Se on Alvar Aallon suunnittelema rakennus.
Kaunis ja lämmin sää. Rantapolulla perhe piknikillä. Joki savinen ja liikkumaton. Multavierunkadun alkupäässä invalidipoika pähkäili avustajan kanssa miten pyörän saisi ylös rantapolulta. Siinähän on ne kiviportaat ja vieressä jyrkkä muta rinne. Hinasimme pyörän ylös. Terveisiä vaan kaupungin suunnittelulaitokselle: Kyllä invaliditkin saavat liikkua esteettä virkistysalueella.
Se mahdollistuu heti kun kulku on tehty esteettömäksi.
Luin seurakuntalehteä ja ihmettelin kirkollisia palkitsemisia. Minusta piispallisen siunauskirjan sijaan voisi myöntää Pyhän Karitsan valkoisen mitalin pitkäaikaiselle seurakunnan toimijalle. Kun niitä myönnetään "muillekin." Mitenkä näitä ansioita mitataan kirkossamme yleensä.
Siunauskirja on tietenkin arvokas sekin.
Luen parhaillaan Arkkipiispamme Leon viimeisintä runokirjaa METSÄTÄHTI ja mies joka metsään lähti, suomeksi ja karjalaksi.
Toiseksi luen myös Arvi Pertun Papaniinin retkikuntaa. Kun nyt puhutaan Antti Tuurin Ikitie romaanista ja sen pohjalta tehdystä elokuvasta, niin suosittelen Arvi Pertun kirjaa siksi että se pohjautuu aikalaistietoon perustuvaa aineistoon Petroskoissa ja Neuvosto-Karjalassa Stalinin vainojen aikaan. Teki vaikutuksen tämä kirja.
Lisäksi luen Marja-Leena Mikkolan Raskasta ja keveää runokirjaa Lauluja aikuisille ja lapsille 1965 - 2015. Uskokaa tai älkää, nämä kolme kirjaa ovat "samaa sukua".
Maxence Ferminen Lumi on kaunis ja lyyrinrn teos. Yoko Akitalla oli kaksi intohimoa. Haiku. Ja lumi.
No comments:
Post a Comment