Solovetskin Pyhät ja pahat

Solojevskiin lähetetyt munkit eivät suinkaan olleet pelkästään Jumalan sotureita, heillä oli myös velvoituksia keskusvallan taloudellisia ja yhtenäistämisen tavoittaita kohtaan. Venäjän luostarilaitos levittäytyi 1400-luvulla pohjoisen Venäjän osiin. Solovetskin luostarin perustajat Zosima, Savvati ja Herman olivat lukutaidottomia munkkeja, joilla oli intoa työssään. Oli tuolloin tapana että munkit ja nunnatkin rakensivat asumuksensa käsin itse.

Vasili III:n ja Iivana IV:n hallitusaikoina luostari sai tuntuvia lahjoituksia, luostari rakennettiin nykyisin nähtävään muotoonsa. Siinä on kilometri vahvaa muuria ja se sai myös vankilastatuksen. Luostarin muuri rakennettiin laivan muotoon. 1547 Savvati ja Zosima julistettiin pyhiksi ja heidät kanonisoitiin.

Luostarin historian kannalta merkittävä hahmo oli igumeni Filip Kolutsev ( 1507- 1569) hän oli luostarisäännön uudistaja, mittava rakennuttaja ja aikansa suuri lahjakkuus. Hengestään pääsi hänkin ja aivan erityisen julmasti; hänet kuristettiin Moskovassa lidurgian aikana koska hän oli arvostellut Iivana Julman raakaa hallintatapaa.

Jeleazar Anzerilainen (k. 1656) Hanhisaaren kilvoittelija, patriarkka Nikonin opettaja, tuomitsi Nikonin kirkollisen reformin. Hanhisaaren pyhän skitan perustaja oli pyhitetty Jeliazar 1620. Skiitta on samalla paikalla jolla kalastajat näkivät tulisen patsaan nousevan taivaalle.

Ristiinnaulitsemisen Golgatan skiitan Azerin saarelle perusti munkki Job 1700-luvulla. Job, skeemamunkki nimeltään Jeesus, näki näyn että paikalla menehtyisi suuri määrä uhreja, ja juuri siksi hän rakensi Ristiinnaulitsemiselle pyhitetyn kirkon. Juuri tarina Jobin näystä on antanut aineksia metaforaan "Solovetsk- Venäjän Golgata", joka 1900-luvun vainoissa todellistui erityisen vahvana ajankohtaiseksi.

1668-1676 luostari oli kahdeksan vuotta piiritettynä kirkollisen reformin vastustajien vanhauskoisten munkkien ja keskusvallan kirkollisen skisman vuoksi. Munkki Feoktist kavalsi munkit päästämällä keskusvallan joukot sisälle kuostariin ja kaikille kävi huonosti- heidät tapettiin.

Sopii kysyä, oliko kyse kolonialismista vai valistuksesta, vai molemmista ken ties. Luostari kävi jatkuvaa "kahinaa" paikallisten asukkaiden kanssa kalavesistä ja luostarille maksettavista veroista. Ryöstöretkiä tehtiin niin Ruotsi kuninkaan toimesta kuin Novgorodin ruhtinaskunnankin toimesta. Kun Kajaani tuhottiin, (1953) Manamansalon kirkonkellot päätyivät luostariin. Tämä ryöstösaalis paljastui vasta 1900-luvulla luterilaiselle seurakunnalle. Suomalaiset luterilaiset ja Venäjän ortodoksit kävivät omaa jatkuvaa uskon kahinaansa.

Pietari Suuren aikana luostarin geopoliittinen asema korostui. Tsaari vieraili kaksi kertaa luostarissa ja perusti laivastonsa tukemaan sotilaallisia pyrkimyksiä. Jänissaareen tuli laivastotukikohta. Solovetskista tuli Venäjän toiseksi rikkain luostari. Krimin sodan aikaan luostri osallistui asein Englantia vastaan. Tässä sodassa ainoastaan Jumalanäidin ikoni haavoittui ja siitä tuli ihmeitätekevä ikoni.

Aleksanteri II:n vieraili luostarissa ja hänen aikanaan luostarista kasvoi taloudellisen voiman ja sivistyksen ja tieteen keskus. 1900-luvun alussa luostarissa oli pomorilaisten koulu, teologinen veljeskunta, sääasema, radioasema, vesivoimala, kirjapaino, kasviteteellinen puutarha.

1923- 1939 luostarissa toimi uudelleenkasvatuksen- ja keskitysleiti johon itse Hitlerkin ihastui ja toteutti natsisaksassa "Työn avulla takaisin yhteiskuntaan" ohjelman ja loi tunnuksen "Arbeit macht frei" keskitysleireihinsä. Luostarissa uskonto yritettiin kitkeä juuriaan myöten ja kasvatus aloitettiin massiivisella ryöstelyllä ja rikkomisella. Leireillä ja pakkotöissä menehtyi noin 95000 henkeä. Tämä "Solovetskin malli" oli kauheuksisaan ja julmuuksissaan kidutuksen korkeakoulu.