Venäjän Golgataksi kutsuttu Solovetski juontaa juurensa historiallisista syistä. Tavallaan se on luostari saaren kärsimystarina, joka sai alkunsa karkotettujen ja vankien historiasta. Pohjolan Thebaksi kutsuttu saaristo kertoo askeesien paosta vallan vainoja yksinäisyyteen ja mahdottomiin oloihin. Solovetski sanan etymologia kertoo suola sanan olevan kantasanan, toisaalta saamelaisten sanastossa se tarkoittaa saaristoa. Ja sitä että he rukoilivat kirves toisessa kädessä.
Munkkeja lähetettiin Solovetskiin keskusvallan käskystä verottamaan talonpoikia ja suojaamaan stradegisia liikenneväyliä. Tietenkin kastattiin myös pakanoita eli luonnonuskoisia ortodoksiseen uskoon. Munkit viettivät askeettisissa oloissa vaatimatonta ja vaiteliasta elämää. He keittivät suolaa, kalastivat ja rukoilivat. Sinne joutuivat myös keskusvallan epäsuosioon joutuneet munkit, karkoitetut eivät pelkästään olleet tavallisia vankeja.
Esimerkkinä tässä epäsuosioon joutunut Moskovan metropoliitta Filip, hänet karkotettiin Solovetskiin kun hän oli arvostellut Iivana Julman hirmuhallintoa. Hänen jo palattuaan Moskovaan hänet kuristettiin kuoliaaksi kesken liturgian.
Luostarin tuettua vanhauskoisia taistelussa keskusvaltaa vastaan, munkit pitivät luostaria hallinnnassaan kahdeksan vuotta, keskushallinnon joukkojen piirittäessä heitä. Lopulta munkit joutuivat antautumaan ja heidät tapettiin kaikki.
Solojevskin historian ristiriitaisuus on siinä että saari on vetänyt aina puoleensa ja toinen puoli on vainottujen julmat kidutukset ja kuolemat. Näistä elementeistä syntyvät kulttuuriset myytit, paikan erityisyydestä kertovat tarinat ja kertomukset ja ikiaikaiset symboolit kuten Jatulintarhat.
Kulttuurimyytillä tarkoitetaan tässä yhteydessä välinettä jonka avulla ylläpidetään yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta yhteisössä, etnistä, uskonnollista ja kansallista tietoisuutta, sekä siitä kumpuavaa historian tulkintaa.
Ehkä pitäisi tutkia myös sulkevatko vastakkaiset myyttien tutkimiset pois toisiaan? Tarkoitan tässä vankien kärsimysmyyttiä vastaan saaren myyttinen vetovoima. Ketkä kirjoittavat historiaa tänään?
Solovetski ilmentää venäläisen kulttuurihistorian keskeisiä käsitteitä: Pyhä Venäjä, ortodoksisen ja vierasuskoisten virallisen ja epävirallisen, keskuksen ja periferian välinen kaksinapaisuus. Solovetskin saarten muistomerkeissä voi aistia Solovetskin Golgata-teeman avoimuuden ja ristiriitaisuuden. Saarelle on nykyään perustettu muistolehto (joukkohaudan paikalle) Solovetskissä kuolleille vainotuille, karkotetuille ja muillekin siellä kuolleille henkilöille.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment