Harmaan ja kostea marraskuun sunnuntai aamu. Pidän yksinäisistä hiljaisista aamuista. Olen koko elämäni ajan pitänyt yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Lapsena olin aina peloissani jostakin, asuimme pienessä kylässä jossa kaikki tiesivät kaikista kaiken. Jos jollakin oli salaisuus sen piti olla tarkoin varjeltu. Minulla ei ole koskaan ollut naisellista tarvetta avautua ja tunnustaa mitään naisten kesken, se olisi typeryyden huippu. Asioilla on puolensa sillä tosipaikan tullessa pieni kylä on turvallinen.
Olen ollut jotenkin marginaalissa. Naimisissa merimiehen ja runoilijan kanssa. Jotkut tunsivat hillitsemätöntä halua tirkistellä elämääni jossa oli vain yksinäisyyttä ja erakkomaisuutta. Yksi Leni tarkkaili ja raportoi Seikkikseen olemattomia asioita luullen pääsevänsä korkeammalle hierarkiassa. Hän ulkoilutti lastaan mukulakivikadulla koska muka lapsi nukkui paremmin.
Myriel Aisankannattaja kutoi verkkojaan demarien tapaan ja pian ponkaisi vakinaiseen virkaan jossa ei eväänsä liikauttanut. Hän oli joutunut pomon puhutteluun erinästen töppäilyjen vuoksi ja päätti nimetä minut ilmiantajaksi. Täti Tähkäaivo oli päättänyt niin. Kudottujen kuvitelmien jutut paisuivat. En kyllä kuolemaksenikaan olisi uskonut mitä kaikkea nämä lukit kutoivat. En ole seksuaalisesti käyttänyt hyväksi lapsiani. Tämä oli pahuuden pohja tässä juoruilussa. Kuulin jutusta Pompon yhdeltä työntekijältä joka oli Pomon ystävätär. Jokin eettinen raja ihmisillä pitäisi olla tekojensa takana. Luulisi Steineristin olevan tällaisen yläpuolella, mutta ei, hän puukotti selkään niin että roiskui. Hän ei ole älykkäimmästä päästä, kuten lasten parissa työskentelevät oikeauskoiset eivät yleensäkään ole.
Sitten ovat nämä kauneusmääritelmät. Varmastikin joku marginaalikirjailija on kaunis ja rovasti samoin. Rovasti sanoi minun olevan kulmikas (ennen se tarkoitti rikollista) Tämä marginaalikirjailija ilmoittautui Lucia-neito kilpaan 35-vuotiaana ja viimeisillään raskaana. Hänellä oli jokin syvä trauma ulkonäöstään. Rovasti taas vainosi meitä avoimesti Jarkko Laine kärhämän aikaan. Pääsin yliopistoon ja tämä rupesi mustamaalaamaan yliopistonmäellä. Tästä oli Jumala kaukana. Rovasti meni jopa maakunnallisille kirjailija päiville luennoimaan ja sai fasistin maineen. Hän ei ollut kirjailija, hän oli piireissä ja täysi määräilijä.
Itse nimitän tuota kevättä Hulluksi kevääksi. Pahinta oli että lapseni yritettiin murtaa henkisesti. Myöhemmin koko meidän perhettä yritettiin murtaa ja häväistä. Joillakin naisilla ja joillakin miehillä on pahanverkostot hallussa tässä nurkkakuntaisessa kaupungissa.
Turkulainen vittumaisuus on ainutlaatuista.
Jos luulette että seurakunnat ovat hyvien ihmisten paratiiseja, niin erehdytte.
Ihmettelin kerran seurakuntaehdokasta joka ei vaaleissa saanut yhtään ääntä. Pohdimme Marun kanssa miten se on mahdollista. On moraalisesti vankkaa jättää äänestämättä itseään. Tänään taas äänestävät, jos äänestävät.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment