Saturday, November 14, 2015

Kun Taata ilmestyi lempiminiän oven taakse...

Olin asettunut asumaan Turkuun äitini, kirjailija Paula Karasti, ja veljeni olivat myös täällä. Asuntomme oli jokirannan talossa joka muistutti Viipurin Torkkelinkatu hieman. Muu yhtäläisyys Viipuriin oli kuviteltua. Veljeni oli korkeassa armeijan virassa.

Olin eronnut Esko Sillanpäästä mutta Taata viittasi kintaalla ja ilmoitti että Anu Anuseni on hänen lempiminiänsä aina.

Taata Sillanpää ilmestyi odottamatta ovemme taakse. Hän oli pukeutunut frakkiin ja oli kuin juhlakalu ikään. Hän nimitti minua lempiminiäkseen ja kieltäytyi menemästä hotelliin joka hänelle oli järjestettu. Hän oli yliopiston juhlien kunniavieras, en muista mitkä juhlat ne olivat. Joka tapauksessa Taata oli päättänyt majoittua luoksemme ja huolto pelasi niin kuin ennenkin. Kerran Taata oli kutsuttu yleisradioon esiintymään ja hän halusi lempiminiänsä mukaan, arvatenkin hän luotti toimeliaaseen ja luoteetavaan miniäänsä, sillä hänen omat jälkeläisensä olivat hieman huikentelevaisia, Saaraa lukuun ottamatta. Minulla oli kuplawolkkari ja työnä oli ensin saada Taata autoon ja sitten autosta ulos. Yleisradion edessä joku valokuvaaja oli ottanut kuvan kun Taata lauloi täysillä "Olen orpona, mutten orjana... Kuvan tekstinä luki Nobel-kirjailija tyttärineen menossa radioon.

Taata oli täysihoidossa pestynä ja puunattuna yliopistolla. Poosasin häntä juhlasaliin tungoksessa ja yksi professorin rouva rupesi sättimään " Mitä te siihen tungette. Ettekö tiedä että hän on nobel-kirjailija Sillanpää." Läpsäisin Taataa selkään ja sanoin "Anti mennä vaan."

No comments: