Wednesday, November 11, 2015

Piikkilankaa

Piikkilanka-aidat ovat tuttuja toisen maailmansodan ajan elokuvista. Pakolaisvirrat eivät ehdy, vaikka piikkilankaa vedettäisiin rajoille kuin keskitysleireille ennen. Kukaan ei osaa ennustaa mitä on tulossa Euroopassamme. Tai ennustaa voi, mutta se ei ole totuus.

Pakolaisilla on ruvettu keinottelemaan ja tienaamaan rahaa. Mitä sitten, kaikkihan täällä on kaupan, jopa ihmishenki. Toivon totisesti että perusrahasto auttaa Afrikalaisia ettei heidän tarvitsisi paeta vainoa ja köyhyyttä; vaikka varsinaista sotaa ei olisikaan.

Mitä on Syyrian sodan takana? Heillä ei ole sellaista elintasoa ja toimeentuloa kuin länsimailla, mutta heillä on suku ja perheet ja yhteisöt, näitä yhteisöjä länsimaissa ei tajuta. Me emme ole enää turvattuja sukujen ja perheiden ja ystävien verkostoilla; meille on yksinäisyydestä tullut pysyvä olotila. Samalla olemme kadottaneet osan ihmisyyttämme.

Ajassa, jota parhaillaan elämme, on jotain hyvin outoa ja pelottavaa. Ihminen ei valitettavasti hallitse enää tapahtumia ja seurauksia. Ajan kysymys milloin EU hajoaa. Sitten olemme omillamme kaikki, vai olemmeko?

Minua kyllä ärsyttää tämä länsimainen oikeassa olemisen luulo. Mitä me olemme sanomaan muille miten pitää olla ja elää ja enne kaikkea se että pidämme itseämme jotenkin ylenpinä ja parenpina. Todellisuudessa rahamaailma ei välitä paskaakaan muusta kuin omista eduistaan.

Ukraina on erityinen alua.

En halua piikkilankaa enkä keskitysleirejä minnekään.

No comments: