Sunday, November 15, 2015

Taata sai arvoisensa hautajaiset, ei kunnan vaan Valtion kustannuksella

Haudataan valtion, ei kunnan kustannuksella! Tätä lausetta hoki Taata usein muutaman vutta ennen kuolemaansa. Lause on merkityksellinen monessakin mielessä: aika jona Taata eli oli nousevan Suomen tila, jotkut asiat olivat hyvin, jotkut huonommin. Köyhyys siinä mielessä kuin hän sen tiesi oli puutetta jopa ruoasta, vaatteista ja asunnosta. Hän oli päässyt ainoana lapsena kouluun ja myöhemmin asemaan joka tuntuu lähes mahdottomalta. Toiseksi sosiaalihuoltoa ei ollut ja sanalla kunnan järjestämät hautajaiset oli kurja kaiku korvassa. Taata haudattiin arvokkain menoin valtion kustannuksella.

Taata oli alkoholisti. Hän sai alkoholin aiheuttaman halvauksen ja kirjoittaminen oli sen jälkeen vaikeaa. Hänellä oli myös todettu sokeritauti ja omaiset pitivät tarkkaa vahtia hänen syömisistään. Omaiset saivat kauttarantain kuulle Herttoniemessä kulkevasta huhusta että Taataa pidettiin nälässä. Taata kuljeskeli ympäristössä ja kärsi makeanhimosta. Yksi pikkukaupan pitäjä antoi hänelle kuivuneita munkkeja, pullia ja muita ylijääneitä leipomotuotteita ison paperipussillisen. Siitä koitui harmia sillä Taatalta oli mennyt syömisen kontrolli täysin, hän saattoi syödä loputtomasti. Kuten Hämeenkyrössä hän hoksasi hernesoppakattilan hellanreunalla hautumassa. Taata söin niin paljon että omaiset joutuivat soittamaan terveyssisaren paikalle.

Seitsemänkymmentä vuotis juhlissa 1958 oli kesä ja kaunis sää. Saara oli tehnyt ison täytekakun jonka hän piilotti viisaasti Taatalta. Paikalla oli mm.nuori Veijo Meri, jonka ulkonäköä Taata arvosteli ja unohti tämän tästä kuka tuo nuori poika oli. Taata kyllästyi puheisiin ja vähän väliä huusi että Kakkua! Lopulta Saara toi kakun ja kaikki oli jokseenkin hyvin.

Anu kirjoitteli nurkkauksessa omia juttujaan siniseen vihkoonsa. Taata ei pitänyt siitä, hän huusi:Anu Anuseni kultaseni, mitä tuherrat nurkassa. Tule pitämään seuraa. Anu mainitsi joskus että häntä kyllä arvostettiin, hänellä ei ollut edes omaa nimeä, Taata keksi hellyttelynimiä kyllä, mutta hänen kirjallisia kykyjään ei kyllä noteerattu.

Anu kyllä kunnioitti Taataa ihmisenä ja kirjailijana. Hän oli kuitenkin päässyt Suomen kirjallisiin piireihin sisälle ja tiesi asioita ja osasi suhteuttaa ne laajempaan kontekstiin. Taata piti epävirallista kirjailijakoulua nuorille kirjailijoille kuten Lassi Nummelle, Paavo Rintalalle ja muille tuleville runoilijoille ja prosaisteille.

Nobel kirjailijoilla on sääntö että kun he saapuvat maahan jossa on toinen Nobel-kirjailija, he visiteeraavat. Laxness saapui Helsinkiin ja Herttoniemeen kylään. Anu sanoi jännittäneensä vanhan sohvan puolesta kestävätkö jouset kun kaksi tuhtia herraa istuivat siinä. Sohva kesti.

No comments: