Itäisen ja läntisen Kristuskuvan eriys havainnollistuu Dostojevskin käydessä 1867 Baselin taidemuseossa ja hänen nähdessään taulun Kristuksen ruumis haudassa ( 1521-22). Taulu on edelleen järisyttävä kokemus katsojalle. Dostojevski järkyttyi näkemästään. Hän seisoi, Anna Grigorjevnan toisen vaimonsa mukaan, kaksikymmentä minuuttia liikahtamatta teoksen edessä. Hän oli kiihtynyt ja poissa tolaltaan. Vaimo tunnisti epilepsiakohtauksen merkit hänen kasvoillaan ja johdatti Dostojevskin pois maalauksen luota. Myöhemmin hän siirsi teokseensa Idiotti kokemuksensa. Ruhtinas Myskin sanoo jäljennöksen nähtyään :
Tuon maalauksen takia moni saattaa menettää uskonsa.
Holben Kristus onkin ehkä ollut hautamonumentin kansi. Se ei ole alttaritaulun osa. Maalauksessa ei ole mitään mikä saisi katsojan ajattelemaan ylösnousemista. Tulee mieleen Martan sanat:
Hän haisee jo. Länsimainen teologia keskittyy historiallisuuteen ja Kristuksen maalliseen vaellukseen.
Pyhän Kolminaisuuden oppi sai idän ja lännen kirkkojen välillä muotokiistan jossa määriteltiin Kolminaisuuden eri persoonien väliset suhteet. Idän kirkko kannatti Per filium-käsitystä. Pyhä Henki laskeutuu Isästä Pojan kautta, kun taas lännen kirkko katsoi että Pyhä Henki laskeutui Isästä ja Pojasta Filioque-opin mukaan.
Bysatti katsoi olevansa antiikin suora perillinen, joten antiikin perintöä ei roblematisoitu samalla tavalla kuin lännessä. Renessanssi oli läntinen tapahtumasarja jossa antiikki opeteltiin uudelleen. Seurasi luonnonmukaisen esitystavan nousu ja perspektiivin käyttöön otto. Seuraukset olivat järisyttävät maalaustaiteessakin.
Paavo Rintalan kirja Minä, Mathias Grunewaid(1990) valottaa (1512-1516)Isenheimin alttaritaulun ja taiteilijan ja taiteen ja tietyn historiallisen ajan murrosta.
No comments:
Post a Comment