Saturday, October 24, 2015

Seurakuntapakolaisen tarinaa III

Karhujen kuuluisi olla jo talviunilla. Ei ole ainakaan lapsuudenkotini tienoilla. Siellä se huunoilee karhunkirjat sekaisin;kiitos ilmastonmuutoksen. Tämän täytyy olla rankkaa eläimille tämä tällainen luonnonkirjojen sekavuus.

Aurinko paistaa. Lämmintä on +10.
Aamulla kaipasin mustia perunoita. Niitä viljeltiin yleisesti lapsuuteni perunapelloissa. Sitten tuli muotiin hävittää koivut ja mustatperunat. Tilalle tuli vetisiä valkoisia perunoita ja mäntymetsää. Jos jostain saisin, niin elvyttäisin mustan perunan heimon. Jossakin Taalainmaalla jollakin suomalaisten jälkeläisillä on kuulemma vielä näitä perunoita. Ne ovat murevia ja hyvänmakuisia. Suomessa aika ajoin tuhotaan totaalisesti jotakin. Koivua ei saatu tuhottua sillä koivu on liian voimakas tuhottavaksi.
Katson Teeman lähetystä kirjamessuilta. Dovlatov on mielessäni juuri nyt. Putinin mukaan Sevastopol on ortodoksiselle Venäjälle yhtä tärkeä kuin Jerusalem muille kirkkokunnille. Tosin Venäjän ortodoksinen johto ei tätä tiennyt.

Katja Kettu kertoi kolttien ja saamelaisten vaikeasta asemasta Lapin sodassa. Petsamon arkistoista selviää että ensin luettelossa ovat valkoiset: suomalaiset ja saksalaiset ja alimpana ovat epäihmiset: koltat ja ryssät. Ihmisinä heitä ei ollut olemassakaan.

Muistan 1980-luvun Turussa kuulleeni itsestäni määritelmän epäihminen eli ryssä. Tiukassa istuu sivistyksen varjo. En ole sen enenpää ryssä kuin epäihminenkään.

Yksi naiskirjailija sanoi: Minä en voisi asua Itä-Suames. Mieheni on sieltä kotoisin, hän on kyllä ihan mukava. On hyvä ettei hän asu itäsuomessa. Eivät he ole niin paljon pahaa tehneet.

Onkohan Turun kaupungin työhönotto kriteerinä arjalainen rotu? Alitajuisesti ehkä vieläkii. En usko suomenruotsalaisten olevan parempaa rotua. En perkele usko.






No comments: