Ilmeisesti mies lähti, kengät jäivät kadulle. Mukavannäköiset ja paljon kävellyt mokkasiinit nököttävät Lonttistentiellä.
Kylmyydestä tuli mieleeni äitini isänisän isä joka eli päivää vaille sata vuotiaaksi. Hänen vaimonsa kuoli varhemmin ja ukko ilmoitti lähtevänsä naimaan uutta emäntää. Pojat kauhistuivat ja estivät moiset aikeet. Ukko suuttui ja kapusi uunille ja oli siellä kiukuissaan loppuun asti. Kävi syömässä, huussissa ja saunassa, ja karjui lapsille jotka mekastivat tuvassa ja uhkasi rotokalla. Lapset ( äitini, Rauha ja Onni) menivät kaapin taakse piiloon. Äitini 90v. soitti että oli istuttanut narssissisipulit ja tuli luppoaikaa soitella. Joillakin virtaa riittää!
Mietin miten pikkukylässä jossa ei kovin paljon ihmisiä ole, on kaikenlaista ihmissuhteilua. Se on kai elämää se.
No comments:
Post a Comment