Lainasin eräälle runoilijan alulle rahaa huomattavan summan, sanoi vanha rouva, olen aina tukenut kulttuuria kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Tämä runoilija ei ollut kovin kehittynyt luonne, kun tiedustelin myöhemmin mitä hänelle kuuluu, hän tönäisi minua kadulla ja huusi että: Akat pois runouden tieltä!
Ei hän rahoja surrut, vaan huonoa käytöstä. Hän oli ollut kuusikymmentä luvulla haalimassa nousevia runoilija kykyjä ja jopa konserttisalilla oli ollut matinea. Jarkko Laine oli ollut mukana myös, mutta hän oli ystävällinen, niin kuin hän aina oli vanhemmille naisille;sanoisin arvostava.
Jos oikein muistan niin Heli Keinonen lauloi herkän kauniisti. Hänellä on varmaan vieläkin tallella herkkä äänensä. En muista oliko se sama tilaisuus jonka jälkeen Alpo Jaakola itketti Heli Keinosta ravintolassa erikoisella kritiikillään tämän silloisen miehen Markku Innon runoista. Alpo Jaakola osasi olla aika pieru jos halusi, tämä Loimaan shamaani. Harmittaa ettei ole taltioituna Alpo Jaakolan puhetta taiteesta ja taiteilijoita "Kulttuurikäräjillä" Uudessakaupungissa 1971. Se oli todella hyvä.
Yksi ystävättäreni sanoi että runoilijat yleensä ovat hurmaavia paskiaisia, ellei pidä varaansa joutuu heille äidinkorvikkeeksi ajan oloon muusuuden asemesta.
Mietin voiko äiti olla jollekin runoilijalle muusa. Tuntuu hieman oudolta. Huolto ainakin pelaa vaikka miten viettäisi taiteilijaelämää. Runoilijoiden ja taiteilijoiden pelastus on yleensä nainen, joka on talousnero. Naistaiteilijoista ja runoilija naisista en tiedä, ehkä joillakin on rikas mies, jolla on varaa palkata taloudenhoitaja.
Runoja ja runoilijoita on, ja tulee aina olemaan. Aina on myös niitä jotka luulevat olevansa jotakin. Se runoilija ei koskaan maksanut lainaamiaan rahoja ja nyt se on jo myöhäistä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment