Yön myrsky Keski-Suomessa sai aikaan mittavia tuhoja. En usko että tämä on tulevan talvea edeltävä ainoa myrsky. Myrskyvaroitus merellä ja sisäjärvillä oli tietenkin aiheellinen, vaikka suuria vesiä seilanneet merimiehet nauravatkin moisille varotoimille.
Yksi valtameriä seilannut kertoi Tuomas Anhavan poistattaneen hänen runokäsikirjoituksestaan Intianmerellä kokemansa reeligin yli lyöneet aallot ja syyttäneen valehtelijaksi. Nykyään netin aikakaudella lapsetkin tietävät isojen aaltojen olevan totta. Häntä ei hyväksytty johonkin merirunoilijoiden antologiaan tai historiaan koska hän oli lähinnä itäsuomalainen järvirunoilija. Nyt on niin, että jotkut saavat haistaa pitkät paskat. Tämä merimies on seilannut 25vuotta valtamerillä.
Turussa jotkut miesrunoilijat ovat oikeita runoilijoita. Paikallislehden ympärille on muodostunut oikeistolainen kirjallinen oikeauskoinen klikki. Maru väittää että rapparit tukevat näitä runoilijoita ja prosaisteja. Kun Turussa ollaan, niin voi uskoa ihan mitä hyvänsä. Jotain on pielessä silloin kun apurahakirjailijat asettuvat avoimesti puolustamaan nykyhallituksen politiikkaa. Minusta kirjailijoilla pitäisi olla omatunto omaneduntavoittelun sijaan.
Turussa ei ole Kalle Isotalon jälkeen ollut turkulaista työväenkirjallisuutta ja ajankuvaa. (Väinö Lesonen oli mutta hän oli hyvinkin mystinen.) Tietenkin voi väittää ettei se ketään kiinnosta, koska duunareita ei enää ole. Luulisi kohta kiinnostavan kun hallitus leikkaa kaikkein huonoimmilta loputkin pois ja mahdollistaa toisaalla talousrikollisten oikeudet makeaan elämään. Duunareiden sijaan on asunnottomia, ruokakassijonossa seisojia ja köyhyyttä, joka lisääntyy koko ajan. Vastakohdat syvenevät.
Koska viimeksi olette kokeneet voimakkaita tunteita runokokoelman äärellä tai proosan? Kohottavaa tunnetta kyllä taidenautintona. Kirjailijan toimenkuvaan kuuluu rehellisyys Kirsti Ellilän Kaivatut on hyvin rehellinen ja asialle uskoutuva, mutta hän onkin Porista. Kirjailijan tausta ja kotipaikka ei tietenkään määrää tapaa kirjoittaa. Tuula-Liina Varis tosin sanoo muuton itäsuomeen vahvistaneen hänen Loimaan kieltään. Tuosta voisi päätellä että kieli on identiteetti tai murre on identiteetti oikeammin. Tai sitten on kyvymys suojautumisesta. Hänen viimeisin kirjansa jäi minulta kesken, en päässut kirjan rytmiin enkä juoneen mukaan. Mikä taas ei tarkoita että kirja olisi huono. Olen hyvin itäsuomalainen ihminen.
Muistan klassisen lauseen yliopiston kirjallisuuden filosofian luennolta...koska runoilijalla oli sellainen lapsuus, hänestä tuli tällainen runoilija..." Tämä nyt on täyttä paskaa, jokaisen runoilijan taustalta ei löydy särkynytta lasta, vaikka kirjoittaisikin loistavaa teksitä tai runoutta. Runot ovat universaaleja.
Runoilijoilla ei ole oikeutta, vaikka olisivatkin rahamaailman, poliittisen oikeiston ja kaupungin lakeijoita, määrätä kuka saa tulla mihinkin tilaisuuteen ja kenen seurassa.
Hornettien ääni on vapauden ääni. Tämä ei kuulu kirjallisuuteen ainakaan vielä, onpahan vaan erään seurakuntapoliitikon Nato myönteinen lausahdus eräässä lehdessä. Oikeauskoisuutta sekin. Minä en kuule horneteissa vapauden ääntä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment