Pimeää kuin joulun perseessä sanoi Maru ja katseli pimeää hautausmaata. Sytytimme etukäteen kynttilät. Ortodoksinen kappeli on jossain tuolla pimeyden keskellä. Emme menneet lähemmäksi ettei seurakuntaemäntä saa näppylöitä. Kerran hän sanoi että kappeliin ei saa mennä ellei ole siunatussa tilassa. Tarkoittaa Jumalan erityistä siunausta, ei raskautta. Sytytimme kynttilät luterilaiselle puolelle. Siellä on muuten kamalat betoniset kappelit. Luterilaisilla on outo kuolemasuhde. He keskittyvät ruumiiseen ja sen hajoamiseen hengellisyyden sijaan. Dostojevskin Idiotissa on tästä hyvä kuvaus. Päähenkilö on kylässä talossa jossa on länsimaisen taiteen Kristuksen kuoleman kuva. Jalat ovat siniset ja ruumis mätänee selvästi. Maalaus on Hans Holben Kuolleen Kristuksen hautakuva maalauksen painokuva. Dostojevski itse kuulemma järkyttyi syvästi nähtyään kyseisen maalauksen. Idiootin ruhtinas Myskin katsoo painokuvaa ja sanoo: Tuon maalauksen takia moni saattaa menettää uskonsa.
(Ruhtinas myskin, ei kreivi. Muistan saman kreivijutun muinoin Turun Steinerkoulun jossakin kissanristiäisissä. V-P R. yhdessä Krista T. kanssa pilkkasivat minua moisesta. Krista yritti nolata minua joka tilanteessa, epäilen kuitenkin ettei heistä kumpikaan ollut lukenut Dostojevskiä. Kumma ettei Kristaa valittu opettajaksi. Sitä se tekee kun johdattaa kaikenlaiseen toimintaan näitä Kristoja, alkavat vetää mattoa jalkojesi alta. No, luovassa toiminnassa tämä kananen onnistui paremmin.)
Luterilaiset kappelit ovat Turussa karuja ja luotaantyöntäviä.
Pimeyden turvallinen peitto laskeutuu yllemme. Lapsena osasin kävellä pimeässä metsässä. Simä mukautuu ja sitten voi nähdä kaikenlaista.
No comments:
Post a Comment