Fred Vargas on dekkaristi omaa luokkaansa. Luen parhaillaan tätä mainiota kirjaa. Siinä on se kohta, aivan alussa, jossa pikkupojat olivat työntäneet rupikonnan suuhun palavan savukkeen. Rupikonna imi savua vimmatusti mutta ei osannut puhaltaa. Sitten rupikonna räjähti. Komisario kertoi tämä kotona kuudelle lapselleen. Ei olisi pitänyt, sillä seurasi kysymysten tulva ja lopuksi lapset alkoivat miettiä miten tupakka toimisi muiden eläimien kanssa. Lopuksi voipunut komisario kokosi auktoriteettinsa ja sai lapset palautettua tolilleen. Tämä ja muita sivujuonteita varsinaisen talikkomurhaajan saamiseksi kiinni.
Vanha-Börs säilyy. On syytäkin, sillä muinoin taisteltiin torin puoleisesta julkisivusta. Nyt on tori ja ympäristö vaarassa.
Pitkin Eerikinkatua käveli yksi entinen luovan toiminnan ohjaaja vaivalloisesti. Toisen näin eräässä yleisessä vessassa huumehommissa. On se kumma miten nämä tähtiohjaajat rappeutuvat. En tuntenut myötätuntoa kumpaakaan kohtaan, koin hieman liikaa muinoin. päivä olisi mennyt lopullisesti vituralleen mikäli Harriet Selkäänpuukottaja olisi ilmaantunut tielleni. Turkulainen vittumaisuus on omaa luokkaansa. Tiedän monta hyvää ja pätevää ihmistä, joita ei koskaan vakinaistettu. Ehkä he olivat poliittisesti epäilyttäviä tai muualta tulleita.
Turussa -2 astetta. Valon määrä lisääntyy koko ajan. Jos aurinko tulisi esiin olisi häikäisevää.
No comments:
Post a Comment