Kellotorni odottaa soittajaa. Lämmin kesäpäivä on illassa. Kävelimme järvenrantaan katsomaan lumpeita ja ulpukoita. Naiset menivät uimaan, pesin kasvoni vedessä. Katselin tyynen järven selkää. Lesonen oli sanonut että jossakin järven takana näkyisi Suomussalmi ja Raattee. Raatteentie oli historiallinen tie, kostunut verestä ja paskasta. Lähdimme kävelemään kohti mäntymetsikköä, siellä tuoksui paahtunut mänty.
Kauenpana harjun takana soutivat miehet kalaan. Joskus maisemat eivät paljoakaan eroa Ilomantsin maisemista. Paluumatkalla kotikylääni vahvisti asian; maisemat ovat tutut.
Illalla kun olimme kuunnelleet Lesosen luennot kirkolla, kuuntelin haapojen havinaa järven rannassa. Haavat soivat ihan eri tavalla kuin muut puut. Olin ollut saunassa ja kaikki oli hyvin raukeaa ja onnellista. Juttelimme erään historioitsijan ja vaimonsa kanssa. Hyttysiä ei pahemmin enää ollut.
Tässä ovat Lesosen suvun historiat. On oltu Siperiassa ja vaikka missä mutta jotkut elää, toiset katosivat tai kuolivat Stalinin vainoissa ja sodissa.
Kalevalainen lintu talon päädyssä.
Majatalon ikkunanäkymä portaikossa. Nukuimme ullakkohuoneessa me nuoret ja kepeäjalkaiset. Vanhemmat taas olivat alakerrassa. Mies sanoi ettei ollut nukkunut aikoihin niin hyvin.
Tässä on Lesosen sukutalo jossa asuvat Santeri ja Nina. Mietin Ninan työpanosta ja sen täytyy olla mittava. Terveyttä ja pitkää ikää toivotan molemmille.
Tuossa tsasounan paikalla on ollut kauan sitten luonnonuskoisten uhrijuhlapaikka. Siitä hieman myöhemmin.
No comments:
Post a Comment