Thursday, July 28, 2016

Kun mahdottomasta tuli mahdollista


Luento tsasounan männikössä. Hyttyset parveilivat ja aurinko paahtoi. Kuten jo aikaisemmin kerroin tämä Lesosten kylä on kolme kertaa yritetty hävittää ja aina se vaan on noussut. Santeri Lesosen navettarakennus on mäellä tsasounan takana. Siellä on lehmiä, sikoja ja lampaita ainakin. Hämmästyttävää kyllä koko Vienan-Karjalassa ei näkynyt lehmiä tai muitakaan hyötyeläimiä. Kaikilla oli kyllä tehokkaan näköisiä puutarhaviljelmiä omavaraistalouteen. Maito tuodaan jostakin Moskovan takaa. Yrittäminen on tehty hankalaksi paperisodaksi. Yksi nuori mies sitkeästi yrittää olla laipuri mahdottomissa olosuhteissa. Tämän kerto yksi paikallinen henkilö.

Aikoinaan Lesosilla oli lehmiä enemmänkin. Kun maatalous kollektivisoitiin, niskoittelijat saivat menolipun työleirille jonnekin. Jotkut palasivat, useimmat eivät.
Lesonen kertoi että kun tuli mahdolliseksi lunastaa kylä takaisin Neuvostoliiton romahdettua, heillä oli vuorokausi aikaa päättää ottavatko he kylän ja, he ottivat ja saivat pankista edullista lainaa, joka piti maksaa aika pian takaisin. Hän jätti samalla virkansa Uhtuan kunnanjohtajana heti. Ruplan kurssi tosin romahti pian ja oltiin vaikeuksissa. Mutta selvittiin siitäkin.

Sota-aikana kylää ei ensin evakuoitu. Myöhemmin heidät lastattiin Siperian junaan ja kymmenen ihmistä tiputettiin aina asemilla kyliin, jopa sisarukset joutuivat erilleen. Sukulaisia on etsitty sitkeästi. DNA paljastaa kylän väestöpohjan, oli saamelaisia, vendejä ja Tverinkarjalasta tulleita pakolaisia. Aluksi olivat paikalla luonnouskoiset, sitten vanhauskoiset ortodoksit ja tavalliset ortodoksit. Luonnouskoiset ja ortodoksit sulautuivat toisiinsa ja omaksuivat toisiltaa tapoja. Iljan pruasniekka on mitä suurimmassa määrin tulos sulautumisesta.

Tämä vaatii sulattelua, on tunne että olen unohtanut jotakin oleellista.




No comments: