Saturday, July 30, 2016

Uhtuan taivas kuin ikuisuusikävä


Kissankellopelto tien reunassa. Järvi sinistäkin sinisempi ja taivas kuin ikuisuusikävä. Rantasauna siirretty ylemmäksi ettei järvi saastuisi. Valtakunnalliset saastuttajat ovat niitä jotka eivät välitä.

Sinisiä taloja on Uhtualla enemmänkin. Sininen on maisemaan sopiva osa taivasta ja vettä. Täällä luonto ja asutus ovat yhtä. Kaalia ja perunaa omasta takaa kasvamassa.

Lumpeet kukkivat järven poukamassa. Koivujen oksat kuin ovi salaperäiseen maailmaan. Hetki ennen hämärän tuloa on magiaa.

Ikuisuuden kosketus tie ja valo ihmisen kulkea hitaasti nähden.

Kylän raitti Uhtualla. Harmonia tallella ja ihmiselle sopiva rytmi olla ja elää

Keskeneräinen kappeli hautausmaalla.

Harmaat rakennukset kuin ihmiset jotka ovat nähneet lähes kaiken maailmasta. Näillä raukoilla rajoilla, Kalevalan kankahilla, Moskovan takamailla on eletty aina vähän peläten tulossa olevaa. Olenko väärässä jos väitän että näiltä laulumailta on vietä rikkauksia Moskovaan satoja vuosia. Tilalle ei ole paljon tullut. Kielenkin meinasivat viedä mutta eivät onnistuneet. Täällä lauletaan kulttuuri vieläkin, veistetään sanoja luettavaksi omalle kielelle. Suomessa kaikki rajantakainen niputetaan venäläisiksi. Vähemistöt ovat aina vaarassa, oli ideologia mikä tahansa.


Tämä on totta ja pysyvää jos niin halutaan. Materia ja henki.

No comments: