Venehjärvi I

Venehjärven kylän tsasouna hävitettiin kolme kertaa, kuten koko kylä. Ensimmäinen hävitys tuli ruotsalaisten toimesta, toinen Stalinin aikaan ja kolmanneksi Hrustsovin petrspektiivittömien kylien likvidoinnin mukana. Samaisen likvidoinnin kohteena olivat kaikki karjalaiset kylät. Tsasounan kelloilla on omat historiansa, en nyt puutu kelloihin. Tsasounassa pidetään palveluksia. Tsasounn ovat vihkineet käyttöön suomen Uhtuan papit.

Järven rannalla, vanhan kalmon vieressä on matkamiehenristi.

Santeri Lesonen opasti meitä vanhan kalmon retkellä. Ensin ollaan elävien maailmassa eli ajassa. Sitten on kannas joka on ei kenenkään aluetta. Sitten alkaa kalmo eli vainajien alue. Kalmon alueelle astuttaessa on jätettävä pahat ajatukset, eikä marjoja saati sieniä saa ottaa maasta. On oltava kuin kirkossa hiljaa ja säällisesti. Luonto on yhtä asukkiensa kanssa.

Huomaatte kalmon puiden tuonpuoleiseksi muovautuneet muodot. Joku voisi tietysti sanoa sen johtuvan errosiosta. Jos täällä puu kaatuu, sitä ei korjata pois, se saa rauhassa maatua. Tämä kalmo on kauniilla harjulla. Tänne ei enää haudata ketään, uusi hautausmaa on kankaalla mantereella. Vanhaan kalmoon ei saa mennä enää puolenpäivän jälkeen. Poistuessamme piti puhdistautua pesemällä kädet puiden lehtiin tai ruohoon ennen kuin astuu pois kalmosta. Lapset saivat ilta-auringon aikaan muinoin uida kauniilla hiekkarannalla kalmon rannassa.

Ajan ja iäisyyden rannalla.

Tuulinauhat kalmon alkupuissa ovat nauhoja jotka auttavat sielua matkalla tuonilmaisiin. Perinne on tullut intiaaneilta ja käytössä jo 1500 luvulla.

Kalmon rinteen ikonimaista luontoa. Vanhoihin mäntyihin ripustetuilla ikoneilla on oma tarinansa. Ajan saatossa ikonit kasvoivat puiden sisään. Kerran kaksi "työllistettyä" varasti ikoneita puiden kyljistä ansaitsemis mielessä. Heille kävi huonosti sillä toinen hukkui ja toinen kuoli onnettomuudessa vuoden sisällä. Näitä ei kannata älyllistää.


Museokyltti museontalon seinässä.