Sielukasta

Sataa. On marraskuu. Luin Markku Pääskysen Sielut taannoin. Hämmästelin Pääskysen kykyä kuvata lapsen maailmaa ja toimintaa ja ajattelua. Kerrassaan hurmaavaa. Maija, joka kirjassa katoaa ja löytyy ja siinä välissä tapahtuu asioita. En uskonut hetkeäkään etteikö Maija löytyisi ja yllättävästä paikasta. Itse lapsena olisin toiminut juuri noin. Kirjan loppu on nerokas ja teatreeliton. Elämä jatkuu.

Muita Finlandia-ehdokkaita en sitte ole lukenut, paitsi Hotakaisen Henkireiän. Henkireikä oli minulle vaikea kirja. Siinä liikutaan rajoilla. Nerokastasta ja ei niinkään viihdyttävää. Kuten ei pidäkään olla.

Petyin Emmi Itärannan jäämisestä pois ehdokkuudesta. Hänen kirjansa Kudottujen kujien kaupunki on vallan rakenteiden kuvausta nerokkaasti. Kieli on kaunista.

Taidan antaa joululahjaksi äidilleni kirjoja, ainakin Heidi Köngäksen Hertan. Hertta Kuusisen persoona on aina kiehtonut monia naisia ikään katsomatta.