Lapsuuden Viipurissa

Asuntomme Torkkelin kadulla käsitti koko kerroksen. Meillä oli ruokasali, kuten sen ajan kulttuurikodeissa kuului olla. Siellä oli myös isän toimisto. Äti toimi rahastajana isän linja-autoissa; meni erääseen kylään asti Viipurista ja vaihtoi Viipuriin tulevaan autoon. Sen jälkeen hän kirjoitti.

"No, minkäväriset lettinauhat Anulle tänään laitetaan?" Kysyi Paula-äiti mutta unohti heti mitä oli tekemässä. Sisäkkö sai hoitaa letit ja muut käytännön asiat. Äiti kirjoitti ja ajtteli koko ajan. Lapsuus 1920-luvun Viipurissa oli turvallista ja kansainvälistä. Anu vaelteli yksinään paljon ja palvelijan kanssa pääsi torille. Palvelija osti hänelle ison jäätelön ja hän istui tori reunalla, söi jäätelöä ja katseli torielämää.

Viipurissa oli luostareita, kirkkoja, ja usein Anu hiipi katoliseen luostarikirkkoon ja nukehti pylväikköön josta munkki herätti hänet ja vei mummon talon luo. Sitten piti pestä jalat portaiden vieressä olevassa pesuvadissa ennen kuin meni sisälle. Mummo ja palvelijat olivat Anun läheisimmät ihmiset. Isällä oli linja-auto bisnes. Anun muisto isästään oli parransänki joka kutitti kun isä kantoi hänet nukkumaan. Sama muistuma seurasi häntä miessuhteissakin. Isällä oli sukusiteitä Juvan kartanoon ( Ei Varsinais-Suomen Juva) ja siitä kumpusi halu kartanon emännäksi, ei rouvaksi. Isän sukunimi oli alunperin Alopeus, yksi esi-isistä suomensi sen Kettuseksi. Sodan jälkeen nimi muutettiin Kaskealaksi.

Anun ja äidin suhde ei ole ollenkaan harvinainen kirjailija tai kuvataiteilija äidin ja tyytären välillä. Anu kertoi löyätneensä äitinsä aikuisena uudelleen. Hän kertoi lukeneensa vanhana naistenlehdestä jutun eräästä runoilijasta ja hänen kirjailija ja tiedenainen tyttärestä. Se oli kuin olisi lukenut omaa äiti-tytärsuhdetarinaa.

Anun äidinäiti oli sosiaalidemokraatti ja teatteriseuran jäsen. Ukki ei ollut erityinen kulttuurinharrastaja mutta mummu näytteli kaikki roolit aamukahvipöydässä ukille ja oli hyvinkin luova ja edistyksellinen nainen. Mummun kotikylässä kerrottiin tarinaa ranskalaisista meripojista jotka vierailivat Koivistolla. Vierailun jälkeen syntyi monia kauniita lapsia. Paulalla oli ranskalainen nenä ja hän oli ranskalaisen oloinen muutenkin. Esiäiti oli ehkä iloitellut ranskalaisen kanssa.