Sunday, November 22, 2015

Rakkaus paloi isolla liekillä ja sammui hitaasti mutta varmasti

Kuuntelen Sibeliuksen 7:ttä sinfoniaa. Maisema on vihdoinkin hyvin marraskuisen harmaan sininen sunnuntain iltapäivä. Luin Heidi Köngäksen Hertan. Miten Sibeliuksen sinfonia tähän liittyy? Luo kontrastia historiaan. Hertta ja (Yrjö) Leino, kuten kirjassa kutsutaan, ovat outo ja kiihkeä pari. Leino tosin raportoi salaiseen poliisiin kaiken mitä Hertta kirjoittaa tai tekee.

Kirjailija luo Hertasta sympaattisen ja epäsovinnaisen naiskuvan. Sitä hän varmasti olikin. Ajattelen mielessäni että jos Hertta ei olisi ollut lastattu aatteen ja ideologian velvoitteella, hänestä olisi tullut kosmopoliitti ja hyvin korkeasti kouluttautunut taiteen ja kulttuurin moniosaaja.

Hän oli Otto-Ville Kuusisen tytär, ja hän toimi isänsä ohjeiden mukaan. Hänen lapsensa kuoli Neuvostoliiton lentokenttätyömaalla nälkään, kylmään ja sairauteen. Hänen isänsä ei tehnyt mitään lapsenlapsensa hyväksi. Hertta sai tietää viimeisenä lapsensa kohtalosta, ja se haava ei koskaan parantunut. Ei Neuvostoliitossa kukaan voinut tehdä mitään omaistensa hyväksi. Heitä katosi kiintiöihin jotka oliva joillekin tärkeitä ja täytettäviä, ettei itse joutunut katoavien ihmisten kaartiin.

Hertta tuli Suomeen ja joutui heti miten vankilaan neljäksi vuodeksi. Sitten alkoi talvisota ja kommunistit menivät maan alle. Hertta ja Leino kärvistelivät autioissa vajoissa, saunoissa ja muissa huterissa rakennuksissa. Näkivät nälkää mutta nälässä ei ollut mitään uutta: Leino oli ollut Tammisaaressa punaisten vankileirillä ja Hertta taas vankilavesivellikuurin käynyt.

Hella Wuolijoki näyttäytyy myös kirjassa, toimihan Yrjö Leino pehtoorina hänen kartanossaan. Myöhemmin Leino toimi sisäministerinä ja he asuivat parempien ihmisten asuinalueella yhdessä anoppien kanssa.

Kirja on hyvin jäsennetty ja objektiivinen kuvaus Suomen historiaa ja kahden ihmisen rakkaustarinaa, joka ajautui tai paloi isolla liekillä ja sammui hitaasti mutta varmasti. Se on myös tarina petollisuudesta, pelosta ja siitä mihin kaikkeen se voi johtaa. Leino oli kuin rotta labyrintissa, aina varuillaan.
Herttalla ei ollut estoja seksuaalisuutensa kanssa. Tämä rakkaustarina on erityinen ja sen kuvaus on hieno ja rehellinen.

Olisin halunnut tämän hienon kirjan Finlandia-ehdokkaaksi. Ihmettelen jos tämä teos ei olisi elokuvan ja teatterin muodoissa tulevaisuudessa. 13.12. alkaa Kotikatsomossa aiheeseen liittyvä elokuva Punainen kolmio.

No comments: