Pimenevässä illassa soi puinen tuulimusiikki

Kävelin kirjatoon rantapolkua pitkin. Äkkiä jossakin alkoi kuulua outoa narinaa, melodista kalinaa ja lopulta ääni oli puumusiikkia jota tuulenpuuska tuotti. Linnunpönttö oli saanut seurakseen puisen tuulikellon.

Kirjastossa päätin tutustua Per Olov Enquistin tuotantoon. Sitä ennen on luettava Anni Kytömäen Kultarinta ja siivottava jäljellä olevat polttopuut rationaaliseen pinoon ja paikkaan, että appelsiinipuu voi muuttaa avaranpaan paikkaan kasvamaan. Pelkään pahoin että syksyllä se on kasvanut niin että täytyy miettiä uutta paikkaa sille jossakin muualla.

Anopillani oli raju tapa kyllästyttyään johonkin kukkaansa, hän katkoi oksat ja varren säälimättömästi ja uhosi pistävänsä kaikki itseään suuremmat kasvit roskiin. Meillä kukaan ei pysty moiseen ja kuolleen kukankin poisvieminen on lähes ylivoimaista. Olemme nyhveröitä tässä suhteessa. Anoppini täyttäisi sata vuotta ihan pian, jos olisi elossa.
En ole uskaltanut viedä kukkia hänen haudalleen koska hän ei pitänyt toisten tuomista kukista. Onneksi veteraaneille on haudanhoitopalvelu. Kerran Saara siskonsa toi mammalle hienon orkidean. Se katosi pian Saaran lähdettyä ja mamma tuhisi jotakin rivosta kukasta ja että vain tietynlaisille naisille tuodaan sellaisia kukkia. Olisi kannattanut tutustua orkidean kulttuurihistoriaan.

Turussa on +5 astetta ja aurinko yrittää kurkata pilvien raosta. Nummenpakalla sipulikasvit nostavat päätään.

Torilla lauloi nuori artisti poliittista laulua jossa oli kritiikkiä näin vaalien alla. Huomioikaa esiintymispaikka.

Hän opasti nuorisoa opiskelemaan mahdollisimman pitkälle jotta he pääsisivät yhtä pitkälle kuin hän, Torilaulajaksi akateemisella korostuksella.