Aistit ovat muistin vahvin alue...

Tiina Raevaaran kirja Yö ei saa tulla sai minut itkemään. Ei se huono ollut, päin vastoin se oli erinomainen, mutta tunnelma oli jotenkin äärimmäisen surullinen ja toivoton. Sitten tuli nokikolari nuohoamaan ja kertoi että viime vuonna piisiin juuttunut suti oli löytynyt yläkerran hormista. Ajattelin että nokikolareilla on liian tiukka aikataulu.

Ulkona sataa ja muistin miten aikoinaan yksi työkaveri potkaisi karatepotkun naisohjaajan mahaan. Sitten alkoi kyylaus että oliko joku uskaltanut kieliä pomolle. Kenenkään mieleen ei tullut että sama saattaisi toistua, eikä kyseessä ollut yksityisasia koska se tapahtui työyhteisössä. On jokseenkin outoa salata asioita vain koska pomolle kerrottiin vain positiivisia asioita, jos niitäkään. En kyllä usko että asialle olisi tehty mitään.
Silloinkin satoi. Aistit ovat muistin vahvin alue. Paikkohin liittyy näkö, kuulo ja hajujen mosaiikki. Tuoksut ovat vahvoja muistin ja muistojen todellistajina. Mitä vanhemmaksi tulee, sen herkemmäksi käy elämä. Tuohon karatepotkuun liittyy voimakas makean savun tuoksu tai suitsuke ehkä.

Olen aina ihmetellyt turkulaista sanontaa: muut hoitavat sen
Minusta siihen liittyy vastuun pakoilua ja välinpitämättömyyttä. Pari pohjalaista emäntää olisi ollut paikallaan tuossa työyhteisössä. Ehkä yleistän.

Tässä piristykseksi kaksi kuvaa kauniista puutaloarkkitehtuurista, jolla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa.