Tämä ei ole kirjoitus Arkkipiispasta, vaan runoilijasta Roomassa.
2012 arkkipiispa Leo osallistui patriarkka Partholomeuksen pyynnöstä tarkkailijana Vatikaanin katolisten piispojen konsiiliin. Rooma inspiroi hänen runoilijan sieluaan ja runokirja Tehtävä Roomassa ilmestyi 2014.
Tässä kirjan viimeisen runon loppuosa:
Katolisten piispojen konsiili
oli koolla kolme viikkoa
Paavi istui mukana
ja viime kädessä
tekee velvoittavat johtopäätöksensä
mutta puhuessaan ja äänestäessään
ja jo Roomaan tullessaan
kardinaalit ja muut piispat tiesivät
etteivät he voi epäonnistua.
Matkan varrella aistien nautinnot ovat herkimmillään. Rooma on kiehtova tuoksuineen, äänineen, makuineen ja visuaalisesti. Yöllä on lämmintä, kissat, joita Roomassa on paljon, elävät yöelämäänsä ja häiritsevät pohjoismaista nukkujaa.
Jäätelöt, viinit, ja ruoka ovat taivaallisia, vaikka runoilija lähettääkin Berlusconille terveisiä parmankinkusta, jota syö enenkuin selkäänsä ottaa ja Roomalainen pizza ei pärjää suomalaiselle. Edellisestä olen samaa mieltä.
Jotakin kaihoa omasta paistin valmistajasta on aistittavissa. Yksinäisen miehen aatos. Onko kukaan osaansa sittenkään valinnut itse.
Tässä pysähtynyt hetki:
On ilta ja Roomassa sataa
ei enää tehdä työtä
valot loistavat, aika mataa
vesi kohisee uomissa
veren kiihko suonissa
nuoret odottavat yötä.
Lopuksi totuus itsestä:
En ole tottunut tällaiseen
hienoon, ylenpalttiseen
liian täydelliseen
Onneksi
huomisen lentomatkan jälkeen
alkaa arki
ja saan palata
omaan elämääni
tavalliseen.
Kirjan runot ovat myös karjalaksi.
Kirjassa on myös ikuisuuden tai iäisyyden kosketus mukana.
Matkakuvia Roomasta löytyy myös kirjasta.
Alla oleva kuva on Domus Paulus VI
No comments:
Post a Comment