Isän äitini oli romantikko, isän isäni ei ollut, joten romantiikka sai jäädä

Tänä aamuna leivoin leipää aamulla varhain. Vastapaistetun leivän tuoksu on vastustamatonta ja synnyttää muistoja. Leivän tuoksussa elämän tuoksu ja maku. Kodin ja turvallisuuden tuoksu. Ei pidä unohtaa lämpöä.

Äitini, joka täyttää kohta 90 vuotta, oli kauppamatkalla nähnyt pääministerin kaupan pihamaalla. Ihmetteli mistä niitä autoja oli tullut niin paljon paikalle. Hän ei jäänyt töllistelemään vaan meni kotiinsa syömään. Joku oli maininnut että pääministeri on matkalla Nurmekseen. Emme fanita pääministeriä.

Tutkin uunituoretta Tahvanaisten sukukirjaa. Mummoni Hanna oli noita Ruotinniemen Tahvanaisia, Timoskasta tulleita. He olivat hauskoja ja vilkkaita ihmisiä, siis ne jotka muistan lapsuudestani. Beata mummo taas oli Kuivalaisten sukua. Näin kuvan jossa oli naisia kesämekoissa. Ei tarvinnut kysyä ketä siinä oli, tiesin että kuvan reunassa oleva nainen on Gustaava, mummoni serkku. Muistan hänen käyneen Vinkarassa kun olin alle kouluikäinen.

Ukkini suku (Hämäläiset) on tullut uudeltamaalta joskus 1700 luvulla ja meissä jälkeläisissä on ainakin kahdenlaisia ihmisiä. Muistan mummoni maininneen että hän olisi järvellä soudettaessa haaveillut ja ollut romanttinen, mutta ukki ei ollut romanttinen, joten romantiikka sai jäädä. Järkeviä ja hieman etäisiä uusmaalaisia ja sitten näitä nopeita ja avoimia ja hauskoja ja kekseliäitä karjalaisia.

Äitini suku taas koostuu Penttisistä ja Sormusista. Penttiset ovat jouhevia savolaisia ja Sormuset puheliaita ja vilkkaita rajakerjalaisia. Yhtään matkasaarnaaja tai tiukkapipo-uskovaista ei ole ollut. En kyllä ihmettele yhtään.