Leipätaikina muhi kiitettävästi...

Pakkasen jälkeen, sään lauhtuessa, tulee sisälle viileä ilman-ala. Aamulla alustin vaalean hapanleipätaikinan nousemaan ja sytytin tulen kakluunihellaan. Sen jälkeen ryömin takaisin sänkyyni. Kuuntelin radiosta kirjallisia ohjelmia. Nukahdin. Leipätaikina muhi kiitettävästi. Leivoin leivät, liikutin liinan alla ja laitoin uuniin. Nyt huoneissa leijuu hieno tuoksu.

Tässä välissä perheen leijona heräsi ja murisi kylmää ilmastoa, kantoi kakluunin täyteen puita ja sytytti tulen oikeaoppisesti "päältäkäsin."

Ikkunasta iskee silmään naapurin äkäisen ukon isohko lappu portissaan: Paskata kirppukasasi muualla Turkulaista, hyvin turkulaista kommunikointia. Tällä kadulla on koiria ja kissoja ja nuorisoa. Lapsiakin on. Havahduin taas kerran tähän negatiiviseen tapaan puhua juteltuani toisen naapurin kanssa. Kerran erehdyin sanomaan jotain asiaa hyväksi. Turkulainen katsoi hitaasti ja sanoi: mitä vittuilet! Turussa kaikki asiat käsitellään negatiivisuuden kautta.

Miten pitäisi ymmärtää turkulainen sanonta: Sää tiedät, tiedäk sää? Onko tuo varmistamista, epäilyä vai lättäämistä. En tiedä.

Toiset menee kirkkoon, toiset ihmettelevät asioita. Joku kysyi että "putoaako päitä" ortodoksisessa kirkossa lähiaikoina? En ole ennustaja. Näkijä olen ja oman tieni kulkija, ja nyt järkeni sanoo että pysy kaukana kaikesta ja kaikista. Instituutiot ovat vastenmielisiä.