Kakluuni lämmittää. Katselen ikkunasta ulos lumiselle kadulle. Pohjois-Karjalassa ei ole lunta, pakkasta noin -10 astetta. Turussa on päinvastainen tilanne sään suhteen.
Kuulas syksyinen päivä muuttui illalla lumisateeksi. Tänään heräsimme valkoiseen säähän. Viluiset vaahteranlehdet rähmällään lumessa. Kohta nekin peittyvät lumeen, jota sataa nyt sakeasti.
Vastapäisessä asunnossa palaa jouluvalo, on palanut viime joulusta asti. Kaikella on aikansa ajattelen ja mietin joululahjaa kummipojalleni.
Kävelin eilen kävelykadun läpi. Olen äänestänyt, vaalikojuissa hymyileviä tyttöjä ja hapan mies, joka sanoi että hyvää päivän jatkoa silti
kun kerroin jo äänestäneeni. Miksi se Kataisen eteen polvistunut mies toi veitsen. Olisi tuonut hirttoköyden, kun jotakin piti tuoda. Näin koko performanssi olisi saanut uusia merkityksiä. No, eihän tämä ole leikin asia, mutta kaupungilla alkoi kiertää kummallisia arvauksia miehen henkilöllisyydestä. Kaikki arvaukset menivät mäkeen turkulaiseen tapaan: Ei kai se teidän poika ollut?
(Kysymys ei koskenut meidän poikaa) Minua on aina kammottanut turkulaisten raaka tapa puhua jopa lähimmäisistään.
1 comment:
Vätissäkin on lunta!
Kyllä lumi rauhoittaa, illalla sauvakävelemään ja saatamme mennä Raunistulaitse. Jos kävisi katsomassa jokirantaa, keskiviikkona kun oli jo pimeä, väli Tuomaansilta - ensikoti oli upea. Eivätkä olleet hassumpia osuudet Kerttulinkatu - Arken & Arken - Tuomaansilta nekään. On onnellista asua näin kauniissa kaupungissa.
Sanavahvistuksessa luki kirjain lisällä ent. Argentiinan diktaattori. Nyt se meni pois kun jatkoin kirjoittamista ja olen havaitsevinani ranskalaisen taidemaalarin nimeä. Ingres. Ja ennen oli Peron. Mitä seuraavaksi. Kokeilen. Vakuutan että nyt siinä viitataan (melkein, 1 kirjain väärin) naisen matoihin! Vielä neljäs. Jotain rajaa ja tietä.
Post a Comment