Illan suussa kävelimme kirjastoon ja Piispankatua takaisin. Luomujauhot, joita käytän leipoessani juureen hapatettua leipää, olivat loppuneet kaupasta. Täytyy etsiä uusi kauppa joka myy niitä. Jos käyttää muita jauhoja, leipä maistuu sahajauholta tai paperilta.
Sama pätee lapsille kirjoitettuihin kirjoihin. Sadut ovat välttämättömiä lapsen tunne-elämän kehitykselle. Lisäksi ne käsittelevät hienolla tavalla elämän kipeitä ja vaikeita kysymyksiä. Lapselle kehittyy myös taju kauneuteen ja sen kaipuuseen satujen myötä.
Lapsi tarvitsee myös jonkin verran kauhua, vaikka, joidenkin mielestä, kauhua on tarpeeksi maailmassamme nykyään omastakin takaa.
Vanhat kansansadut ovat hyvää luettavaa. Steiner-koulun kehittäjä ja opettaja, nyt jo kuollut, Kaisu Virkkunen kertoi että hänen äitinsä luki hänelle Topeliuksen satuja pappilan salissa, kyökissä taas vanha palvelija kertoi hänelle kansansatuja. Hänellä oli tuntuma kahteen hyvin erilaiseen satumaailmaan lapsena.
Minusta nämä "uusiosadut", joista on ollut puhetta viimeksi Lounais-Suomen alueuutisissa, pitäisi laittaa omaan tietokirjaosastoonsa. Muistelen 1970-luvun puisevat ja totiset lastenkirjat joista oli siivottu kaikki saduille ominainen mielikuvitusta rikastuttava aines. Positiivista oli värien rohkea käyttö joissakin lasten kuvakirjoissa, kuten Kaarina Helakisan Elli velli karamelli. Kuvittajaa en kyllä muista ja itse kirjakin on kadonnut.
Naiset ovat monitoimisia, sillä tuoreen leivän tuoksu täyttää työhuoneen. Kun aamulla aloittaa, ehtii paljon.
No comments:
Post a Comment