Kauneus pelastaa maailman

Kirkas lokakuinen lauantai. Kakluunihellan lämpö säteilee keittiössä. Taivastelen Nobelin rauhanpalkintoa ja jotain paradoksaalista tässä on. Kirjallisuuden Nobelin sai kirjailija jonka tuotannosta ei kukaan tunnu tietävän mitään. Hyvin kiinalainen juttu kirjallisille keskustelupalstoille.

Kohta lähden Joellaan katsomaan mainostettua näyttelyä. Kahlaan jokirannan lankkupolulla vaahteranlehdissä, ne ovat petollisia; päältä kauniita,alta limaisen liukkaita. Syksyn kauneuden jälkeen tulee marraskuu ja vanha kansa uskoi Marran istuvan rinnan päällä ja aiheuttavan ahdistusta. Kevääseen on puoli vuotta enää.

Orava kisailee varpusten kanssa aidalla. En pääse perille miksi ne vuorottelevat aidalla istumista. Miksi ne eivät istu kaikki yhdessä, vaan pyrähtelevät ja säntäilevät sinne tänne.

Kauneus pelastaa maailman. Helsingin metropoliitta Ambrosius kirjoittaa kauneudesta viimeisimmässä OrtodoksiViestissä. Kunpa edes hän tajuaisi Valamon palaneen kartanon kauneuden ja tekisi kulttuuriteon.