Katselen sateen läpi mustaa katua. Eilenkin satoi kun kävelimme äänestämään kirjastoon. Äänestin nuorta naisehdokasta. Naisissa ja nuorissa on toivoa tässä röyhkeiden kähmijöiden Mekassa. Suntiontien kohdalla, ennen Keskikatua olivat kaikki vaaliehdokastaulut revitty maahan, ihan joka ikinen. Joillakin tai jollakin lienee yhteiskuntavihaa ja tekemistä liian vähän.
Kirjastossa katselin uutuuskirjahyllyä, se ammotti tyhjyyttä. Varsinaisista hyllyistä löysin Andrei Makinen viimeisimmät kirjat. Parhaillaan luen Jevgeni Griskovets`n Joet kirjaa. Se kertoo Siperiasta hieman toisin kuin olemme tottuneet lukemaan; toisilta katoaa Lapin lumo, toisilta Siperian myyttisyys. Tai molemmat.
Leivoin vaaleaa hapanleipää; juureen nostatettua, ilman hiivaa. Vasta paistetun leivän tuoksu on juurevaa. Arkiset askareet pitävät elämän raiteillaan tässä merkillisten uutisten ja tapahtumien maailmassa.
No comments:
Post a Comment