Yritin katsoa viimeisintä Mannerheim elokuvaa. Jäi kesken katsomisen, koska elokuva on huono. Ei siksi, että sen pääosassa on musta mies, eikä siksi, että tarina on hyvin afrikkalaisen nuotiotarinan tapainen, vaan siksi, että en jaksanut katsoa kuin puoliväliin asti.
Elokuvat, kuten kirjat, ovat sellaisia että ne tempaavat mukaansa, tai eivät kiinnosta yhtään. Tämä elokuva sai minut lähinnä tympääntymään ja ihmettelemään kohua jota jostakin johdetaan; aivan ansiotta.
Pimeässä lokakuisessa säässä puhkesi ruusu kukkimaan pihallamme.
Ihailen naapurikadun vanhaa omakotitaloa ja siihen kuuluvaa hirsistä puutaloa, joka on yli satavuotta vanha. Ja sitten toimiva ja siisti pihasauna. Keskellä kaupunkia. Suojelualueella. Ihmiset katoavat mutta hyvinrakennetut ja pidetyt talot säilyvät.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment