Friday, June 15, 2012

Siitä on jo aikaa...



Seikkis oli hämmästyttävästi sama kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten kun viimeksi kävin siellä. Lasten tekemät työt näyttivät samoilta kuin silloin. Ohjaajat seisoivat ringissä ja keskustelivat keskenään kuten ennenkin. Ehkä se edistää lasten omatoimisuutta. Koskaan ei voi tietää mikä on hyväksi kenellekin. Puiston käyttömahdollisuudet olivat lähes maksimoidut. Päivä oli kaunis ja äidit lapsineen hyväntuulisia.



Nimimerkki Erik oli tehnyt savesta näköisveistoksen!

Sisälle seikkailutaloon en halunnut mennä, sillä taloon liittyy myös ikäviä ja epämiellyttäviä muistoja hyvien muistojen lisäksi. Työpaikkakiusaamisista ei saanut puhua; niitä ei virallisesti ollut silloin vielä olemassakaan. missähän mahtavat olla ne "hyvät tyypit" nykyään töissä. Kaupunki oli siivonnut kaikki määräaikaiset pois. paitsi pomojen ystävät ja lapset.

Tiedoksi joillekin Turun kaupungin henkilöille:
En ole koskaan ollut sosiaalitapaus
Lapseni eivät ole kehitysvammaisia, eivät käytä huumeita, eivätkä pahemmin juopottele. Olen ollut ja olen edelleenkin naimisissa entisen merimiehen kanssa joka kirjoittaa myös runoja. Merimies ja runoilija on varmaankin alinta kastia Turun seurapiireissä ja vaimoa ja lapsia saa nimitellä ties miksi. Mieheni on kansainvälinen henkilö ja vastaa useimmiten puhelimeen Hallo! Kerran Seikkiksen perhetyttö soitti ja mies vastasi. Perhetyttö löi luurin korvaan ja rupesi levittämään juttua että tyhmät lapset eivät osaa vastata puhelimeen. Kumma kyllä sama hokema käveli vastaan toissa keväänä. Eivätkö nämä ihmiset koskaan lopeta.
Voi olla että minulla on kirjanpitäjän ääni( Tuuli T) ja olen tullut varovaiseksi ihmisten suhteen. Saatananpalvontaa en ole koskaan harrastanut, sitä harrastivat aivan muut henkilöt. Ja jonkun kävelytyylistä näkee ettei hän ole koskaan ollutkaan miesten kanssa. Minulla ei ole omaisia kaupungin luottamusmiehenä. Eikä minulla ole puolueen jäsenkirjaa. En ole koskaan pitänyt seurapiirihenkilöistä sillä heillä on kyky sanoa haista paska niin taitavasti että sitä alkaa pitää kohteliaisuutena. Jos tuolloin uskalsi sanoa ääneen jonkun lapsen häiriintymisen syyksi seksuaalisen hyväksikäytön, niin se oli jo melkein kuolemantuomio sanojalle.

Jos nykyisen talon tilalle rakennetaan toimintaa vastaava talo, niin toivoisin arkkitehdin olevan luova ja esteettisen rakentamisen ammattilainen. Sellaisia arkkitehteja ei Suomessa liene, mutta aiahan voi pyytää Ruotsista apua.














No comments: