Metsän tumma aukko houkutteli sisäänsä. Joki hohti houkuttelevan mustana. Oli kaunis ja samalla hieman pelottava tunnelma. Aurinko ei mennyt pilveen vaan paistoi viikonlopun sateiden jälkeen kosteaan maahan. Hämmästyin tuoksuttomuutta tai tuuli oli vienyt tuoksunut mennessään.
Pulu kujersi voimajohdolla. Polun reunassa, heinikossa lojui hyväkuntoinen polkupyörä lukitsemattomana. Ehkä joku oli lainannut sitä, tai joku oli unohtanut muuten vain. Ihmisillä on nykyään paljon tehtävää. Lemmikit kukkivat rakennustyömaan vieressä ja Ukonkello sinistäkin sinisempänä; muistona puretun talon kukkaloistosta. Kukkia oli kyllä yllättävän paljon kauempana kedolla. Leppäkerttu vaelsi vihreällä lehdellä. Mies talutti hevosta pitkin rantatietä. Olisipa kakannut polulle, niin olisin kerännyt ja vienyt puutarhametsikkööni. Näin talon jonka eteen oli muurattu ja rapattu korkea aita. Keskellä muuria oli ovi. Jos ovi olisi ollut välimeren sininen, olivi luullut olevansa Italiassa tai Lissabonissa. Olen haaveillut sellaisesta muurista ja ovesta viime aikoina.
Haluaisin istuttaa hopeapajun.
No comments:
Post a Comment