Juhannus on oikeasti tänään. Mietin lapsuuteni juhannuksia. Sukulaisia oli paljon kylässä; silloin vielä oltiin yhteisöllisiä. Nyt sukulaiset ovat pitkin maailmaa ja tuskin heitä tuntisi jos vastaan sattuisivat tulemaan. Juhannusruusut kukkivat ja aurinko paistoi. Kerran satoi lunta ja rakeita. Juhannuskokolla oli kylmä ja kylän miehet iloisia. Naiset kilpailivat pullapitkojensa komeudella. Lapset keksivät tekemistä mutta uimaan ei saanut mennä ilman lupaa. Juhannussaunassa oli perinteinen tapa kuurata itsensä lähes vereslihalle. Nurkissa ei ollut taatusti likaa eikä pölyä.
Tuotiinko koivuja porraspieliin muissakin taloissa? En muista. Meillä se oli perinne josta ei horjuttu:juhannuskoivut olivat aina porraspielissä. Kummipoikani 7v. ilmoitti että hän ei hyväksy sellaista tapaa koska koivuja tuhotaan. Joulukuusi on eriasia sillä lapset saavat leikkiä kuusen ympärillä. Lapset ovat ympäristö ja luontotietoisia nykyään.
Lehtipuu on elämän puu. Havupuu kuoleman puu. Siksi koivuja on tuotu juhannuksena porraspieliin. Tuo jako kuoleman ja elämän puihin juontaa ammoisista ajoilta. Näin sanottiin Horisontissa ja sitä pitänee uskoa.
Ennen kuulemma tehtiin juhannustaikoja. Itse en moiseen uskonut koska olin pohtiva lapsi. Hauskin taika oli se kun naimattomat naiset kylpivät saunassa ja juoksivat sitten vasta kädessä saunan ympäri ja yrittivät heittää vastan haarojen välistä saunan katolle. Minne vastan tyvi osoitti, sillä ylkä odotti.
Perheenjäsen on matkoilla tunturissa, pohjoisimmassa Suomessa. Yksin olo täytyy käyttää hyödyllisesti rästitöiden tekemiseen.
Sieluni huitelee kylläkin Koitereella. Matelin maisemissa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment