Markus ja Lentokala

Markus Jääskeläinen on julkaissut taas runoja. Olenkin jo odottanut sitä. Australiassa ei liiemmin lumen tuoksua ole. Onkohan hänellä yhtään ikävä meidän pohjoisen karua alakuloa ja harmaansävyistä myöhäissyksyämme. Markus on etsijä. Hän etsiytyi kerran Turun ortodoksikirkon pääsiäisyön aterian huoltoporukkaan ja tiskasi kaikki tiskit ja päästi minut pahasta. Vanhat tädit suuttuivat meille koska olimme järjestäneet kupit ja lautaset väärille hyllyille.
Nyt hän on Australiassa ja pelkään hänen äidinkielensä puolesta. Hänen runokokoelmansa Lentokala on kaunis ja pinnan alta aistin koti-ikävää ja kaipuuta jonnekin. Ja sitten on rakkaus naiseen, josta tulisi koti ja talo ja seesteinen elämä. Asettua aloilleen, lakata pelkäämästä. Ovatko loputtomat lähdöt ohi?

Minulta ei puutu mitään,
sen mukana kaikki.

Lentokala ei lennä, mutta se ui nopeasti mainingeissa.