Taiteiden talossa tänään runoilija Jouni Inkala alusti teemasta heilurin liike ja runo.
Hän kertoi pikkupoikana katselleensa kuinka ukki veti seinäkelloja. Heilurin liike on tietystä pisteestä toiseen, paluuta lähtöpisteeseen. Kun ihminen kuolee loppuuko heilurin liike, pysähtyykö kello? Uponneen laivan hytissä kello tikittää irronneessa ranteessa. Anna Ahmatovan runossa ihmisen kuoltua muotokuvansa saa uuden ilmeen. Tästä keskustelimme, mutta Inkalan runot ovat muualla. Hänen runoissaan on lähtöjä, junia ja ajatuksia. Visuaalisia.
---
Lankkupolku oli petollisen liukas kävellä. Kuu loisti maisemassa. Sorsat rääkyivät mustassa joessa. Naakat kadonneet, vain harva pesä harakan. Mustat varikset pitävät juhliaan. Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.
Positiivista Turussa. Kaupunki on palauttanut kulttuurille rahoja jotka se oli käyttänyt muihin kohteisiin.
No comments:
Post a Comment