Andrei Makisen romaani Vain rakkaus on sukellus lähihistoriaan. Angolassa käydään itsenäisyden taisteluja. Kuvat ovat rujoja, veren, kuoleman ja spermanhajuisia. Ihminen tämän kaiken keskellä menettää kaiken. Kuuban vallankumous on suuri seikkailu porvaristytölle, mutta kova kokemus ideoligiansa kanssa painivalle Eliaalle.
Ja vuodet Moskovassa, jossa muukalaisviha ja rasismi tekevät elämän lähes mahdottomaksi. Kuitenkin kaiken tämän keskellä Anna, nuori opiskelijatyttö, saapuu öisellä kadulla tuoksuen lumelta, hänen elämäänsä. Matka Siperiaan, Annan kotikylään, saa Eliaan ajattelemaan että kylä on paikka missä on harmonia ja rauha. Missä kaikki elävät toisiaan tukien. Totta kyllä. Anna valistaa häntä että kyläläisillä ja kylällä ei ole toivoa tai tulevaisuutta, siksi he ovat solidaarisia toisillee. Hessä ei ole enää ahneutta ja, kun se puuttuu, on harmonia ja rauha mahdollinen. Heillä ei ole muuta kuin elämä päivästä toiseen. Kuitenkin Elia haluaisi nähdä vihertävät koivut Siperian keväässä.
Rakkaus on mahdollinen vihan ja pelon ympäröimässä maailmassa. Ja usko ihmiseen ja ihmisyyteen on läsnä raadollisuuden keskellä.
"Silti nämä kaksi rantaa ovat
yhtä ja samaa maailmaa, eikä sen
näkeminen vaadi muuta kuin että
nousee seisomaan varpailleen."
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment