Tänään marraskuun 22 päivänä 2008 vietämme vainottujen uhrien muistopäivää. Jos olisi nuoskakeli, rakentaisin lumilyhtyjä pihalle. Pakkanen on mietoa Siperiaan verrattuna. Vainoilla ei ole kotimaata, tai osoitetta. Mikä takaa, että meistä hyvinvointivaltion kansalaisista ei tulisi suotuisissa olosuhteissa vainoajia. Ihmisen sivistyksen kuori on ohut. Lievän vainoamisen hallitsemme oikein hyvin. Ilta sinistyy, kuten se maassamme tekee talvella ennen pimeää.
Keveät viikot vierähtävät,
en tajua tapahtunutta,
en sitä, kuinka vankilassa
sinua, poikani, katselivat
valkeat yöt, ja katsovat taas
kuumilla haukansilmillään
ja kertovat kuolemastasi
ja korkeasta rististäsi.
Kevät 1939
Anna Ahmatova, suom. M-L Mikkola.
No comments:
Post a Comment