Sää Turussa oli pehmeää tihkusadetta ja kaupunki oli harmaan marraskuinen. Aurajoki oli tasaisen saviharmaa. Tori oli autio ja tyhjä. Vain talouselämän kello tikittää jossakin Toriparkin tulemista, kuin liikemiesten messiasta. 
Kirkossamme liikkui pyhän kosketus ja kauneus. Lounaspöydästä puuttui ruisleipä ja kahvipöydästa perinteinen kakku. Muuten tarjoilu oli erinomaista.Metropoliitta Ambrosius toimitti papiston avustamana päätösliturgian. Tampereen kirkkoherra Markku Toivanen,isä Petri Korhonen ja isä Ion Durac olivat mukana. Lisäksi toimitusta avustivat diakonit Mikko Ylinen ja Jari Ananin. Kuoro lauloi kuten kuorot aina laulavat: upeasti. Pasi Torhamo toimi kanttorina.
Väkeä oli entisiin aikoihin nähden vähänlaisesti. Neuvoston jäseniä en nähnyt montaakaan. Muutenkin vanhoja seurakuntalaisia ei juurikaan näkynyt. Asiallista asiaa oli jonkin verran. Entinen kirkkoherra Saa toimittaa sakramentteja taas kirkossamme. Tämän sain selville kun uskalsin lähestyä Metropoliitta Ambrosiusta ja kysyin häneltä asiaa. Metropoliitta oli hyväntuulinen ja hänestä huokui tahtovoima. Teki mieli rutistaa häntä, mutta eihän sellainen sovi. Muutama täti katsoi "tappavasti" ja muutama muu ilkeästi. Papiston taholta olin aistivinani huvittunutta ylenkatsetta. Jos pitkien puheiden sisällöstä jotain ymmärsi niin Turun seurakunta on seurakunnistamme köyhin ja velkaisin. Muuten kaikki on niin hyvin kuin on. Ylidiakoni Paavo Kokotti Kuopiosta kertoi taloudellisesta tilanteesta ja, jos oikein ymmärsin niin tällä hetkellä velkaa on yli (2milj.)kaksi miljoonaa euroa. Herroilta unohtui ilmeisesti kiitos edelliselle kirkkoherralle. Tarkkana talousmiehenä hän vakautti seurakunnan talouden ja eheytti seurakunnan. Mutta kissat ne kiitellen elävät.
Emeritus, Nikean Metropoliitta kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Hän silminnähden nautti olostaan seurakuntasalilla. 
Arkkimandriitta Andreas Larikka oli pätevän tuntuinen. Minulla oli kunnia nostaa hänelle kakkulapiolla kakkua lautaselle. Olen aina tuntenut "sielunveljeyttä" häntä kohtaan.
Vanha kunnon kirkon palvelija Pavel Verikov miettii syvällisiä rahilla istuen. Olemme paljosta kiitollisia hänelle. Olen kuullut että alttari on aina hyvässä järjestyksessä. Minulla on kokemuksia Pavelin räiskyvästä tempperamentistä. Hänellä on luonnetta.
---
Kirkon katto aiotaan korjata ja yleisilmettä kohottaa. Ulkovalaistustakin pitäisi kuulemma kohentaa. Kirkkomme seisoo osittain kalliolla ja kelluu savipatjallaan kuin Nooan arkki. Kuka mahtaa olla Ukko Noa?
Vanha emeritus kanttorimme ja kuoronjohtaja Pekka Torhamo, legenda jo eläessään. Laulaa edelleen kuorossa. Monia armorikkaita vuosia hänelle.Kanttori Jouni Mäkelä sai Tasavallan Presidentin myöntämän kunniakirjan palveltuaan kanttorina 32 vuotta.
No comments:
Post a Comment