Kuvassa Turun ortodoksinen kirkko. Kävelin kirkon ohi päivällä. Ostin silakoita torilta ja luntakin oli ja on.
Kuuntelin karjalankielisiä uutisia. Ymmärsin kaiken ja minusta uutisointi oli hauskan kuuloista. Vuokkiniemellä pärjää karjalaksi ja suomeksi, mikäli saisi päähänsä mennä turistiksi. Edellisestä visiitistä onkin aikaa kolme vuotta. Vienan-Karjala on minusta erityinen Venäjänkarjalaisista alueista.
Turkulaisia ei pahemmin kiinnosta nämä alueet, he katsovat mieluummin länteen. Minusta länsi on lähes täynnä rappiota ja tuomionpäivän tuskaa.
Suomenruotsalaiset eivät sodan jälkeen halunneet karjalaisia alueilleen, pitivät primitiivisinä. He kaiketi hoitivat omantuntonsa puhtaaksi rahalla. Vielä 1980-luvulla Turun Seikkiksessä sai kuulla outoja asioita karjalsista. Joku oli ollut avoliitossa karjalaisten jälkeläisen kanssa ja kamalaa oli ollut ja sitten kaikki karjalaiset olivat kamalia. Vähän niin kuin somalit tai Irakilaiset, Kurdit ja Afganistanilaiset ja niin edelleen. Sitten oli yksikin ohjaaja jonka sukujuuret oli Viipurissa ja häntä haukuttiin primitiiviseksi. Joskus mietin miten hitaasti nurkkakuntaisuus häviää ja miten nopeasti aika kuluu, ei ole oikein suhteessa nämä asiat tässäkään kaupungissa.
On aamuja jolloin olen tuntenut halua nousta junaan ja mennä pois tästä sarvikuonojen kaupungista. Junan äänet kuuluvat hyvin, rautatie on ihan kadun päässä.
"Hilipasin tuossa apteekissa potkurilla potkien, Ajattelin että huomenna voi olla pakkanen taas." Äitini 93v. Pohjois-Karjalassa on lunta paljon. Ainahan siellä on ollut.
No comments:
Post a Comment